Lake Titicaca

31.12. Maanantai

No nih! Oltiin taas pikkusella reissulla, tällä kertaa tutustumassa muutamaan Lake Titicacan saareen - Uros, Amantani ja Taquile. Matkaan lähettiin lauantaina ja paluu oli eilen eli sunnuntaina.

Kyseessä oli taas kerran perinteinen kahen päivän ja yhen yön hässäkkä parinkymmenen hengen porukalla. Ostettiin reissu Punon All Ways Traveliltä, kun se oli saanu ihan hyviä arvosteluja.

Uros -saaret oli kelluvia korsista tehtyjä saaria, joilla asu jotain vähä toista tuhatta ihmistä. Nykyään saarten päätulonlähde on turismi, mutta täytyy silti ihmetellä kuka haluaa asua vapaaehtosesti mätänevien ja haisevien korsien päällä. Saaret oli valjastettu turismille aika tehokkaasti kaikkine korsista tehtyine matkamuistoineen ja erityisine turistiveneineen, joihin sai hypätä kyytiin 10 solin hintaan. Saatiin kyllä hyvä demonstraatio siitä, miten korsisaaret on rakennettu ja miten niitä uudistetaan.

Yö vietettiin Amantanin saarella perhemajotuksessa. Meijän kanssa samassa perheessä oli majottuneena Rune Tanskasta, joka osas espanjaa, mikä oli tosi hyvä juttu!

Valitettavasti Amantanillaki isot turistijoukot oli kangistanu perhemajotuksen kaavoihin ja aito vuorovaikutus ihmisten välillä oli aika vähäistä. Meijän isäntäperheen muoria ei näkyny ku vasta aamulla ja isäntä tuli häistä seittemän aikaan illalla umpihumalassa. Kerkes se tarjota meille olutta ennen kun joku talutti sen nukkumaan. Perheen tytöt hoiti ruoanlaiton ja huolehti, että me ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meillä on matkassa pikkunen kuvavihko, jossa on kuvat meijän perheistä ja tietty liuta kuvia Suomen luonnosta. Näytettiin kuvat perheen lapsille illalla ja vanhemmille aamulla. Siinä kohtaa tuntu, että aito kiinnostus heräsi ja meistä tuli muutaki kuin vaan maksavia asiakkaita.

Saaren parasta antia oli kuitenkin kiivetä ylös kukkulalle tutustumaan raunioihin, jotka oli ajalta ennen inkoja. Horisontissa näky upeasti Bolivian puolella olevat lumihuippuset vuoret. Nähtiin myös paikalliset häät, joissa porukka oli upeasti pukeutunu paikallisiin asuihin, laulu ja soitto raiku ja jalalla pantiin koreasti. Porukka oli tosissaan jopa enemmän juhlatunnelmassa kuin suomalaisissa häissä konsanaan, mikä oli kuulemma kiittämiin turisteja, joiden rahojen ansiasta saarelaisilla oli varaa olueen.

Sunnuntaiaamuna hypättiin taas venhoon ja seilattiin Taquile -saarelle. Pienen käsityönäytöksen jälkeen kivuttiin saaren korkeimmalle kohalle ja syötiin herkullinen lounas upealla näköalalla varustetussa ravintelissa. Sitten alkoikin jo paluumatka Punoon.

Parasta reissun antia oli myös tavata pitkästä aikaa muita räveltäjiä eli reissaajia. Meillä oli hyvä reilun parinkymmenen hengen porukka. Oli mukava porista muun muassa meksikolaisen pariskunnan kanssa, jotka kerto korruptiostakin niin arkisena asiana. Meksikossa on normaalia "neuvotella" poliisin kanssa sakon suuruudesta ja yleensä sakko maksetaankin ilman kuittia.

Illalla mentiin sitten vielä syömään kahen italialaisen pariskunnan kanssa Balcones ravinteliin. Oli hienot perulaiset soitto- ja tanssiesitykset kera herkullisen ruoan. Voidaan suositella 100 prosenttisesti!

Tänään jatketaan hiukka alavammille seuduille kohti Arequipaa. Tuntuu, että vielä näin viikonki jälkeen välillä hengästyttää niin perskuleesti ihan pienistäki ponisteluista. Ristoki tuossa koittaa selittää jottain tarinaa ja huohottaa ku hullu :D! Nyt ois kyllä hyvä pukata hiihtoladulle, ku on ollu korkean paikan leirillä!

Uros -kelluvat saaret.

 Isla Amantani.

Risto ja Rune perinteisissä asuissa.

Homestay -perheen isä ja äiti.