Moskova

31.8. Perjantai

Ollaan päästy reissun ensimmäiseen etappiin Moskovaan. Tuntuu, että lähdöstä olisi kulunut pitempikin tovi, vaikka eihän tässä olla oltu reissussa kuin kaksi päivää!

Keskiviikkona startattiin Oulusta bussilla kun rata oli korjaustöiden vuoksi poikki Ylivieskaan asti. Siinä sitten vaihdettiin junaan ja yhden pysähyksen taktiikalla saavuttiin torstai-aamuna Moskovaan.

On se vaan tämä maailma aika pieni! Siinä menomatkalla ku juna-asemalla vartoiltiin ja pan Oulun verkko pelitti, niin Risto huomas lärviksestä, että kas yhen kaverin Jonnan statuksessa puhutaan kans Moskovaan lähöstä. Ja ei muutako viestiä kehiin ja sehän sattuki, että tärähettiin vielä samaan kulkuneuvoon. Jonna hyppäsi kyytiin paremman puoliskonsa Vitalin kanssa Lahden kohilta.

Meillä oli junassa sellanen neljän hengen hytti, jossa meijän lisäksi oli vähä vanhempi venäläinen äijä ja sitten meijän ikiä oleva mies Tatsikistanista. Molemmat puhu hyvää hyvää englantia ja siinähän se menikin matka rattosasti keskustellessa kulttuureista ja maitten tavoista, politiikasta ynnä muusta. Se venäläinen äijä tuumasi, että ei kannate syyä venäjällä lihaa, kun siitä ei koskaan tiiä, mikä laatu on. Just olivat saaneet edellisellä viikolla hirveän mahatauvin vaimon valmistamasta kanaherkusta. Sen vuoksi ne venäläiset kuulemma hakee Suomesta tavaraa, kun venäläinen laatu on ihan mitä sattuu. Vaimollekki se ukko ronttas joka Suomen reissulta pyykkipulveria, kun kuulemma samalta näyttävä ja saman brändin Venäjältä ostettu tavara ei pese mitään. 

Kun saavuttiin aamusella Moskovaan, niin vuorossa oli heti junalippujen ostoa. Piti nimittäin saada piletit Sluydyankasta Ulan Batoriin. Netistä kun ei saanu lippuja, jotka ylittää Venäjän rajat. No meillä oli sitten lapulla Vitalin kirjoittamana tiedot, että montako lippua, mistä mihin ja niin eespäin. Kerkes siinä jo miettiä, että näinkö helppoa tämä olisikin! Pätkitään vaan lippuluukulle ja sillä selevä! Mutta niinhän se mennee, että ei pitäis nuolasta ennenkö tipahtaa. Ensimmäiselle lippuluukulle jonotettiin hyvä tovi ja kun viimein päästiin asioimaan, niin rouva viittilöi meitä muualle, että ei tästä noita lippuja saa. No ei muutako toiseen kerrokseen ja toiselle luukulle. Siellä osattiin sen verran englantia, että kävi selväksi, että ei lippuja saa tältä asemalta, vaan se on eri rakennus tyystin. Nonih! Ja ei muutako eteenpäin, sano venäläinen mummo lumessa! Toiseen pytinkiin ja taas uuvelle luukulle, josta ohjattiin toiselle luukulle, josta kolmanteen rakennukseen. No siinä sitten jo alko tapahtua, kun piti jo passit antaa ja seteleitä näyttää, että on on rahhaa millä maksaa. Vartin päästä ja parin puhelun jälkeen lippuluukun rouva työnsi kuitenkin kaikki liput ja laput meille takasin ja pyöritti päätään. Ei onnistu! Ja taas toiselle luukulle. Josta takaisin edelliselle luukulle. No sitten viimein se rouva hoksas laittaa meille lapulle tekstiä, josta kävi ilmi, että ongelma on siinä, että me halutaan lippu Sluydyankasta eteenpäin. Ja nähtävästi se ei ollut mahollista. Ei ollu paljo vaihtoehtoja muuta kuin ostaa lippu Irkutskista Ulan Batoriin. On vielä vähä selvityksen alla tässä, että miten sen kanssa sitten menetellään, jotta päästäänkö nousemaan junaan kuitenkin Sluydyankasta vai pitääkö hankkiutua Irkutskiin. Se on kuitenkin parin tunnin matka takaisin länteen päin.

Moskovassa majotuttiin hostel Oasis-nimiseen paikkaan, mikä osoittautui aivan kelpo murjuksi. Eihän sitä muutenkaan, kun käyvään vaan nukkumassa, niin kummia tarvi. Sitten lähettiin katselemaan nähtävyyksiä, kuten Punaista toria ja St. Basil's Cathedralia. Jonna tuli meijän matkaan, kun Vitalilla oli työpäivä tulkkina Matin ja Miikan apuna. Punasella torilla oli hirveet hässäkät menossa, kun sinne rakennettiin isoa konsertti aluetta. Sitenpä ympäristö ja rakennukset eivät oikein päässeet oikeuksiinsa. Sää kyllä suosi auringonpaisteellaan ja meillä oli mukava piknik puistossa. Iltasella käytiin syömässä koko porukalla italialaisessa ravintelissa. Siellä vierähtikin usempi tunti, kun syötiin ja poristiin.

Nyt on pakko lopettaa tältä päivältä. Lähdetään tästä arpomaan, että miltä asemalta ja raiteelta noustaan kohti Sluydyankaa menevään junaan. Eväitä on ostettu jo vähän, mutta vielä puuttuu Vodka pullo. Sillä kuulemma saa hyvin kavereita :) 

Valmiina lähtöön?

Tässä sitä ollaan, viimeistä yötä Suomen kamaralla. Nukkuakin pitäis, mutta koko ajan päässä pyörii, että tuliko pakattua kaikki mitä seuraavien kuukausien aikana tarvitaan. Onko passit mukana, onko kaikki liput, onko passien kopiot, onko kopiot lipuista, onko sitä, onko tätä, onko, onko, onko... Kyllä on! Ei tässä auta kuin todeta, että kaikki on pakattu, toivottavasti :)

Vaikka rinkka näyttää toivottoman täydeltä, niin mukaan lähtee vain muutama alusvaatekerta, yhdet farkut ja yhdet shortsit. Koska reissun alussa ja lopussa voi olla vilpoista (Siperia ja Peru&Chile) sekä viidakossa voi olla kaikenlaisia mönkijöitä, niin mukaan joudutaan ottamaan myös kevyet vaelluskengät, jotka turvottaa rinkkaa yllättävän paljon. Toki rinkassa on kaikkea muutakin tarpeellista, kuten meikkipussillinen lääkkeitä, ensiapupakkaus, iso lakana hätävarapeitoksi, kamerajalusta, sukellusmaski, silkkimakuupussit, sääskiverkko, sandaalit, taskulamppuja, jne. Voishan noista osan ostaa reissun päältä kun tarve ilmenee, mutta aikaisempi kokemus on osoittanut, että tavarat on yleensä niin heikkolaatuisia, että eivät kuitenkaan kestäis loppureissua, joten parempi ottaa tavarat mukaan jo kotoa.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna on herätys joskus klo 7 aikoihin, ja sitten mennään...

Viimeinen työpäivä on nyt tältä erää takana. Ei kyllä vielä tunnu olo yhtään erilaiselta. Hieman asiaa konkretisoi se, että maallinen mammona vähentyi radikaalisti, kun työpaikalle jäi iPuhelin ja auto. Noh, nyt opetellaan tyytyväisyyttä, joka Jukka Pojan mukaan on vaikea laji.  Hieno viisu :)! http://www.youtube.com/watch?v=MOiWk-FxTt8

Muuttohässäkkä on täydessä vauhdissa ja pakkaukset alkavat ollakin hyvällä mallilla. Viimeistään lauantaina 25.8. lähtee muuttokuorma kohti Oulua. Alkaa olla jo kohtuu askeettinen olo, kun lähes kaikki tavarat on pakattu banaanilaatikoihin. Tästä eteenpäin ruokaillaankin japanilaisittain lattianrajassa. Ruokapöytä meni tiukkojen hintaneuvottelujen seurauksena kaupaksi eilen ja se jo kannettiinkin pois. 

Viimeinen viikko on myyty tavaraa niinku Mustanmäen torilla konsanaan. Ristokin vastaa puhelimeen jo tottuneesti "Riston kama ja trokaus - mitä saisi olla?" On myyty linssejä, kameranrunkoja, keittiönpöytä, monenlaista hyllyä, näyttö... you name it - we sell it! Puhelimet soi, summeri käy ja matkakassa karttuu. Hyvä niin, sillä Riston viimeinen työpäivä olikin jo viime viikon keskiviikkona.

Matkareitti maailman kartalle piirrettynä.

Matkajärjestelyt etenevät yhdessä huushollin pakkauksien kanssa kohtuu hitaasti mutta varmasti. Tänään haettiin yli kolmella sadalla egellä Malarone pillereitä apteekista. Ainakin yksi taudin pirulainen saadaan suljettua pois. Malaria tosin alkaa kuulostaa pienimmältä pahalta sen jälkeen kun eksyin http://wwwnc.cdc.gov/travel/ -sivustolle. On dengue kuumetta ja japanin aivokuumetta, koleraa ja vesikauhua... No onneksi on hankittuna myös hyttysverkko ja punkkikarkoitetta, jonka vaikuttavan aineen teho yltää sellaisiin pitoisuuksiin, että pitäisi trooppistenkin mörköläisten säikähtää!

Noniin, nyt on aika startata blogi maailmanympärimatkaa varten! 29.8. siis lähdetään Riston kanssa reissuun ja tarkoitus on olla matkalla ainakin tammikuun loppuun asti. Tässä varoituksen sana lukijoille - tekstiä saattaa sitten välillä olla reilustikin, koska tämä blogi toiminee samalla päiväkirjana. Kun tuskin sitä jaksaa montaa eri tekstiä runoilla. 

Tämän reissun kuluessa tullaan vielä tarvimaan hermoja ja pitkää pinnaa! Vielä ei ole edes päästy matkaan kun jo kärsivällisyyttä koetellaan. Tässä kun on nyt pilettejen ostossa ja varailussa päästy vauhtiin, niin voisin kertoa muutaman esimerkin loistavan asiakaspalvelun saralta.

Ensimmäinen vastoinkäyminen kohdattiin heti alkumetreillä kun suureksi onneksi löydettiin netin syövereistä edukas lento Los Angelesista Ouluun. 420e/nenä! Hieno homma! Ja vielä päästiin tukemaan suomalaista yrittäjää kun ostettiin lennot Matkapörssistä. No siinä ei sitten montaa päivää mennytkään kun tulee ilmoitus, että itänaapurin lentoyhtiö on muuttanut aikataulujaan ja kone Los Angelesista Moskovaan lähteekin sen verran myöhemmin, että jatkolentoa kohti Oulua ei enää tavoita. Tuumasi vaan virkailija sähköpostitse, että "ei voi mitään, kun nämä nyt on näin, että ei näitä lippuja voi vaihtaa...tammikuuhun on aikaa, joten saattaa olla, että uusia aikataulumuutoksia tulee ja ratkeaa asia itsestään." No ei varmaan sitten kannata vielä itsekkään asiaa murehtia tai uusia pilettejä varailla Moskova Oulu välille, jos sitten vielä kerran päättävät muuttaa aikataulutusta.

Tässä pari päivää sitten varattiin junalippuja Oulusta Moskovaan. Alku näytti lupaavalta: sen kun isket VR nettipalveluun lähtöpisteeksi Oulun ja pääteasemaksi Moskova ja ei muutako matkustuspäivämääriä kehiin. Mutta siinä vaiheessa kun Venäjän maalle suuntaavaan Tolstoi junaan oli aika tehdä paikkavarauksia (siis yläpunkkaa vai alapunkkaa jne) meni homma järjestelmän hilseen yli. Ihan sama yritetäänkö laittaa molempia matkustajia naisiksi, miehiksi, sekahytiiin, päällekkäin tai vierekkäin niin sama herjaviesti pompsahtaa ruudulle: "paikkoja ei voi valita". Minähän siinä nohevana sitten huomasin sivun alakulmassa asiakaspalvelunumeron - ei muutako soittamaan ja ongelmaa selittämään. Rouva siellä sitten ehdottaa, että no jos laitatte molemmat miespuolisiksi matkustajiksi...tai molemmat naispuolisiksi..tai...tai ja minä tulkutan, että kun kaikkea on kokeiltu! Viimein älysin kysyä, että no voiko näitä pilettejä varata sitten jotenkin muuten, vaikkapa rouvalta siinä puhelimessa, ja BINGO! Sehän vain passaa. Ei muutako tietoja antamaan: päivät, nimet, henkilötunnukset jne jne. Viimein päästiin loppuun ja älysin siinä sitten vielä tiedustella lipun hintaa: 299EUROA! Melkein 50e kalliimpi per kärsä kuin netissä :O No siinä sitten selittämään, että kun netissä tunnusti olevan huomattavasti huokeampi, että mites tuo nyt sillä lailla... Rouva vaan siihen, että no ei sen nyt pitäis, että kun Tolstoin hinta on mikä on ja niin pois päin. Siinä sitten hetken hiljaisuuden päästä kuuluu toisesta päästä että "niin no minähän en saa varattua teille Oulu - Helsinki välille niitä ennakkolippuja" Vai niin. Ei siinä sitten muuta ko toivoteltiin hyvät päivänjatkot ja kiitos ja kuulemiin. 

Sitten olikin vuorossa lentojen varaaminen Los Angelesista Etelä-Amerikkaan. Kyseessä oli hieman kimurantimpi reititys, tarkalleen ottaen haluttiin lentää Los Angels - Lima (Peru) Guayaquil (Equador) - Los Angeles. Hienolta suomalaiselta matkanmyyjältä Matkapörssiltähän se sitten löytyikin sopivat lennot kohtuulliseen hintaan. Mutta nyt sitten aiemmasta viisastuneena ajattelin kilauttaa asiakaspalveluun ja varmistaa, että mitä tapahtuu, jos myöhästytään jostain koneen vaihdosta - että kuka vastaa? No ei muuta ko puhelinta kouraan ja pianhan sieltä sitten vastasikin tympeän kuuloinen rouva puhelimeen. Ja minä esittämään asiaani, jotta kuinkahan tuon laita on, että jos käy sillä lailla, että ei ehitäkkään jossain kohtaa koneeseen, niin jatkuuko matka lentoyhtiön piikkiin vai omaan. Ja rouva kertoi ystävällisesti, että no jos ne lennot on samalla lipulla, niin sitten järjestyy aina jatkokyyti kohteeseen ilman lisäkuluja. No sitten herää juurikin se kysymys, että mistä sen tietää, jotta onko ne lennot nyt samalla lipulla?! Kuulemma siitä, että jos laittaa nettiin niinku NORMAALISTI lähtöpaikan ja sitten määräpään, niin sitten ovat. AH! No mutta ei pidä paikkaansa! Juurikinhan me ostettiin tovi sitten Matkapörssiltä lippu Los Angelesista Ouluun ja nehän oli mokomat kirjoitelleet kuitenkin erillisiä lippuja ja sitten tuli se sählinki, että aikatauluja muutettu ja ei ehditä seuraavaan koneeseen ja ei muutako omaan piikkiin koko homma.  Ja minähän tietysti tämän homman selitän sille tätille, että kun jo kerran on näin käynyt, että erillisiä lippuja on kirjoteltu, vaikka luultiin ostavamme matka Los Angelesista kotiin samalla lipulla. Noooh..ei tuntunut täti tajuavan ja alkoi siinä hiiltymäänkin ja alkoi mennä koko homma jankutuksen puolelle. Tovi jankutettiin sitä, että kun jos matka on kirjoitettu samalle lipulle... ja minä, että no mistä sen tietää, että on samalla lipulla..Ja sitten virkailija jo kummasti alkoi kiihtymään ja rupesi ehdottelemaan, että jos kuitenkin soittaisin online -tukeen (0,99e/minuutti). Huoh! Tovi siinä sitten saikattiin ja viimein totesin, että kiitos ja kuulemiin. NOT. Onhan nuita muitakin matkanmyyjiä :)