Gili Air - Lazy Island

Tästä piti tulla kuvapäivitys, mutta tuli pari muuttujaa... Netti huilaa satunnaisesti ja todella hitaasti, läppäri on tullut tiensä päähän ja aika lailla sitä ollaanki sitte jo kädettömiä.

Siispä Gili Air kuvatekstein:

Laiskottelua

Herkullisia hedelmämehuja

Snorklausta

Sukellusta

Paikallisia ihmisiä

Kylmää olutta

Kilpikonnia

Hiekkarantoja

Hyvää ruokaa

Rentoja melodioita

Auringonlaskuja

Freedom

Avojaloin

Bungaloveja

Katsotaan, jos kuvat saadaan joskus perästä :P

Update punnerrustreeniin: viikko kolmosen ensimmäiseen päivään juututtu. 60 sekunnin tauot sarjojen välissä ei tunnu riittävän ja viimesen sarjan maksimit ei vielä täyty (10/17). Ripetti harjottelee harvemmin ja taitaa ollakin, että vaimo vetää tällä hetkellä kovempaa tulosta ;).

Sitten vielä kiitokset kaikista kommenteista ja kuulumisista :)

"What can you do man, it's Gili Air!"

14.10. Nyt viimein kuviakin... :)

Sanurilta Gili Airille

20.9. Torstai

No niin, menihän se taas sähläämiseksi! :) Oli paattikyyvit Gili Airille buukattu ja hotellilta piti olla nouto klo 7.45-08.00. No vartinyli kaheksalta ei sitte vieläkään näkyny kettään. Voi setti! No mie sitte tuumasin, että ei kait se auta ko kokkeilla soittaa, että mikä on. Hotlan omistaja oli sellanen herttanen vanha ukkeli, joka soitti eka ihan väärään mestaan. On niin paljo samantyyppisiä nimiä firmoilla "Gili Getaway", "Island Getaway"... No seuraava puhelu osu oikeaan firmaan ja tyttö sano, että ei hän tiiä miks kukkaan ei oo tullu hakemaan. Hän ei ollu eilen töissä. Käski ottaa taksin :) Mietittiin jo siinä taksissa, ettö persilleen tais taas mennä ja mikä siinä on, että meillä tämä liikkuminen tuntuu aina menevän päin honkia. Kello oli jo 8.30 ku lähettiin taksilla kohti satamaa ja paatin oli määrä lähtä klo 09.00. Jostain syystä onnetar oli kuiten tällä kertaa myötämielinen ja eiku vaan ehittiin kyytiin! Ja Island Getaway Fastboat makso taksin. Eli tällä kertaa kyse oli oikeasta sekaannuksesta. Täällä päin maailmaa kun ei aina kaikilla oo ihan puhtaat jauhot pussissa :P.

No, mutta ei siinä vielä kaikki... Nähtävästi jossain kohtaa RISTO ;) oli sekoontunu päivistä ja meillä oli vahingossa kyyti yks päivä liian aikasi Gilille :O. Majotus oli siis buukattu vasta 21.9. Nooooh, tuumattiin, että lämminhän se on beachilläki nukkua, jos ei löyvy mistään majotusta. Kolmannessa mestassa löyty tilaa onneksi ja huomenna muutetaan sitte Manta Diveen seuraavaksi kymmeneksi päiväksi.

Paratiisisaarella on helppo hymyillä... :)

Viimeinen päivä Pekingissä

19.9. Keskiviikko

Viimeinen päivä Pekingissä kuljailtiin vaan ympäriinsä kävellen. Pekingissä parasta onkin juuri vaan katsella ympärille ja ihmetellä paikallisten touhuja. Yhelläki kadulla oli hammaslääkärien keskittymä. Siinä niillä oli pikkanen myyntipöytä, jossa oli malliksi joitain proteeseja ja tietty instrumentit siinä kanssa levällään. Siihen sitte istutettiin asiakas penkkiin kaiken liikenteen keskelle ja puvun housuihin ja takkiin sonnustautunu lääkäri rupes tonkimaan :O!

Ja kyllä niillä kiinalaisilla onki vaikka mitä ihmeellisiä katumättöjä! Seurattiin jos jonkinnäkösten hässäköitten valmistusta. Aamupalaa haettiin kolmesta eri kioskista ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki mäjäytykset oli tosi maukkaita :).

Lounaalle mentiin ihan pullalla yhteen ravintolaan, joka tuli valittua sillä perustein, että siellä oli paljo porukkaa ja kuvia seinillä. Ko jos ne ruokalistat on kiinaksi, niin se on ihan sama ku koittas muinaisia egyptin hieroglyfeja tulkita ja pahempi. Ei voi edes tietää mikä on pääruokaa, mikä jälkiruokaa tai pelkkää maustekastiketta. Kuvista voi sentään jotaki päätellä. Mikähän siinä muuten on, että monissa Aasian maissa on tapana lätkiä annosten kuvia ravintolan seinille?! Eikä siis ees mittään hienoja kuvia, vaan jotain pokkarilla räpsittyjä otoksia. No näillä oli kuitenkin kuvien lisäksi kiina-englanti fraasikirja, josta ne oli alleviivannu joitain ruokalajeja mitä niillä oli! Eli aikasta helposti kävi ruoan tilaus. Saatiin oikeinki maukas lounas possulla, herneillä ja paistetulla riisillä :).

Meijän lento Singaporen kautta kohti Balia lähti vasta 02:10, eli aika tympeeseen aikaan. Mentiin sitte kentälle kohtuu ajoissa vetämään tirsaa. Kentälle pääsee Pekingissä kätevimmin metrolla. Se on erillinen linja, joka maksaa myös erikseen 25 yuania (3€). Normilippu on 2 yuania (0,25€). Joissain oppaissa tms. mitä on luettu, nii ei oo ollu ollenkaan tätä metroa lentokenttäkuljetusvaihtoehtona. Sanosin, että on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska vaikka taksi ei välttis oo kauheen paljo kalliimpi, nii se kyllä juuttuu ruuhkiin aika saletisti.

Singaporessa oli normi 10h odotus jatkokennolle, mutta aika meni äkkiä tirsoja veellessä :) Nyt pian kohteessa ja huomenna kikkaillaan ittemme Gili Airille viettämään löhölomaa :)!!

 

 

Peking

17.9. Maanantai

Saavuttiin Pekingiin perjantai iltapäivänä. Pölähettiin rautatieasemalta pihalle ja hetki ihmeteltiin, että mihin päin tässä pitäs lähtä! Oltiin varattu Red Lantern House -hostellista huone ja tiiossa oli, että metrolla pitäs täräyttää mestoille. Ei vaan näkyny metroasemaa ku merkit oli taas mitä oli :D Tutkittiin hetki karttaa ja hokattiin, että nehän merkkaa metron sellasella D -kirjaimen näkösellä hässäkällä. Ja johan alko löytymään! Siinä oli heti neljä metron sisäänkäyntiä näköetäisyydellä :P. Ja ei muutako matkaan.

Hostelli oli todella positiivinen yllätys! Tosi kauniisti sisustettu, tilava ja siisti. Veskissä ihan paperia ja saippuaa :). Meillä oli eka yön privaattihuone omalla suihkulla ja sitte siirryttiin dormiin. Red Lantern House sijaitsee tosi kivalla paikalla keskellä hutongia. Hutongit on vanhaa Pekingiä, kapeita kujia ja matalia rakennuksia. Hutongeissa ei oikeastaan ole autoja muutako parkissa siellä täällä. Ihmiset liikkuu kävellen tai pyörillä. Pitkin kujia on kaikennäkösiä myyjiä, kuka myy hedelmiä kuka koruja. Iltasella kujille pukkaa hulluna ruokakojuja. Ihan meijän majapaikan portilla on vartaijen myyjä. Siinä saa ite valita mikkä vartaat haluaa ja sitte ne paistaa ne siinä jossain marinaadissa. Siitä löytyy kanaa, monia lihoja, mustekalaa, kasvishässäköitä, viheriäistä ja sieniä. Eilen syötiin kaheksan varrasta ja makso 12 yuania eli 1,45€.

Perjantaina tavattiin hostellilla suomalaispariskunta, jonka kanssa käytiin syömässä hotpottia. Ruokalista oli pelkästään kiinaksi, mutta tarjoilija osasi muutaman sanan englantia. Niin sitä vaannonnistuttiin tilaamaan melkonen setti muonaa ja paikallisista otettiin mallia sen tuhoamisessa. Pöydän keskellä olevaan kiehuvaan liemeen laitettiin vähän kerrassaan tuoreita vihanneksia, sieniä, kasviksia tai lihoja. Sitten ku ne oli lilluneet siellä aikansa, niin ei muutako syömään. Oli kyllä ihan sika hyvvää! Täällä on muuten outo tapa, että ravintolaan saa tuua omat juomat.

Kiinalaiset ihmiset on kyllä tosi mukavaa sakkia. Ihan eri tyyppistä porukkaa ku venäläiset tai mongolialaiset. Kaikki on hymyssäsuin ja valmiita auttamaan, vaikka ei ossais sanaakaan englantia. Ne on myös kovia ottamaan valokuvia. Meistäkin räpsitään kokoajan kuvia :D Osa haluaa tulla poseeraamaan meijän kans, heh!

Eilen meillä oli pyörät vuokralla. Se on kyllä mielettömän kätevä tapa liikkua täällä. Metrokin toki on, mutta se on ahistava paikka, ku väkeä on aivan jäätävästi, haisee ja on kuuma. Pyörällä näkeekin niin paljon enemmän! Ajeltiin eilen varmaan 15 kilsaa pitkin poikin keskustaa. Hutongeissa on kiva ajella hiljaa kapeita katuja pitkin. Sitte jos halus edetä vauhdilla, nii ei muutako valtaväylälle polkemaan. Leveimmillään pyöräkaista oli 6m ja kapeimmillaanki vähintään pari metriä. Aika luksusta :). Ottas Helsinkiki mallia! Eikä pyöräteillä sinällään ollu ruuhkaa. Ainoastaan illasta päin joihinki valoristeyksiin kerty jonkilainen poppoo, jos oli punaset valot. Liikenne on vähän sekavaa, mutta ei läheskään sellanen kaaos ku Ulan Batorissa.

Pyöräiltiin heti aamustaan yhteen puistoon, jossa korkealta näköalapaikalta näki muun muassa Kielletyn kaupungin. Puistossa oli hullut hulinat menossa jo aamu kympiltä. Paikallisilla oli kaikennäkösiä tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä meneillään. Meteli oli oikeestaan ihan hirvee, ku kaikki viisut sekottu toisiinsa ja sitte vielä miljoona tyyppiä pälättää yhtäaikaa :D.

Puistosta suunnattiin valtavan kokoiseen Kiinan kansallismuseoon, joka lienee myös maailman suurin museo. Keskityttiin ainoastaan yhteen näyttelyyn, joka kertoi Kiinan historiasta 1900 -luvun alusta tähän päivään. Suurinta osaa näyttelystä ei ollu käännetty englanniksi, mutta päätapahtumista oli kyllä taulut, jotka kerto tapahtumien kulusta. Kun ei historiaa niin tarkasti tunne, niin on vähä paha mennä sanomaan, josko sensuurin käsi oli käynyt kovastikin. Aika ylistävä näyttelyhän tuo oli, ainakin niiltä osin mitä ymmärrettävissä oli. Meikäläiselle vahvistu käsitys siitä, että museot ei oikeen oo mun juttu. On kyllä mukava tietää historiasta, mutta museo ei oo se juttu! Ei vaan riitä kärsivällisyys :P. Ja kun tuntuu, että museoihin tungetaan aina niin hulluna kaikkea...jos vois vähän tiivistää :)

Museosta paineltiin Salitun Clothing Market vaatetusmarkkinalle, joka oli valtava talo täynnä pikkusia kojuja. Ois kyllä tarttenu muutaman kledjun, mutta ei vaan jaksanu alkaa tinkimään! Ja kyllä täälläkin turistilta osataan pyytää ylihintaa jossain paikoissa, vaikka suurimmaksi osaksi tuntuukin, että ei ne sen enempää ota ku paikallisiltakaan.

Iltasella sutkittiin metrolla CCTV torniin, josta oli upeat näkymät kaupungin yli. Meni pikkasen myöhään reissulla ja viimein ku tultiin takas nii kaikki ruokapaikat oli kiinni. Otettiin sitte vaan hirveä setti vartaita tuosta majapaikan kulmalta, mumskis!

Kelit on ollu tosi lepposat. Lämmintä jotain 28 C ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Oikeastaan tosi soppelia, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Iltasin viilenee aina sen verran, että pittää laittaa pitkähijasta päälle.

Tänään oltiin sitte retkellä Kiinan muurilla. Meitä oli viis henkeä, jotka kerättiin mukaan eri hotelleista. Oli aika erikoinen retkipäivän setti!

Aluksi ajettiin muurille noin 70kilsaa Pekingistä. Siellä meillä oli pari tuntia aikaa käppäillä ylös vuorelle, jossa muuri kulki. Vaihtoehtosesti olis voinu mennä vaijerihissillä (extra 10€ per kärsä). Näistä lisäkustannuksistahan ei sitte kerrota yleensä etukäteen. Kiinan muurin pätkiä löytyy sieltä täältä, tämä meidän reissu suuntautu Mu Tianiin. Se oli kyllä tosi hienolla paikalla keskellä vuoria. Tuo osa muuria oli restauroitu 35 vuotta sitten. Kauempana nähtiin paloja raunioista, jotka oli melkeen maan tasalla. Meillä tuli hyvä treeni ku kiikuttiin ylös jalan.

Muurilta ajeltiin Ming -dynastian aikaselle hautapaikalla. Siellä oli muutama 500-600 vuotta sitten rakennettu rakennus. Saman aikusia ku Kielletty kaupunkiki.

Ming dynastian hautojen jälkeen alko reissun kaupallinen osa. Käytiin jade"tehtaalla", tee"seremoniassa" ja tutustumassa kiinalaiseen lääketieteeseen. Kaikki paikat oli kyllä ihan mielenkiintosia, mutta kaikissa perimmäinen tarkoitus on myydä meille turisteille jotain. Kaiken huippu oli lääketieteeseen tutustuminen olympiakylässä. Hommahan meni niin, että opas kerto, että mennään tutustumaan kiinalaiseen lääketieteeseen ja apteekkiin sekä samalla on mahdollisuus ilmaiseen jalkahierontaan. Menimmä sisään ja meijät istutettiin mukaviin nojatuoleihin. Siinä ku jalat lillu jossain yrttihässäkässä, niin kiinalainen täti kerto meille mitä kaikkea kiinalainen tohtori voi nähdä ihmisen käsistä ja jaloista. Sitten tulivat sisään hierojat ja hyvä jalkahieronta olikin! Tovin ku olivat hieroneet, nii alko tulla kommenttia, että heijän ammattilaiset voi poistaa jaloista kovettunutta ihoa, vaan 100 yuania (12€) ja kestää 2 vuotta hoitotulos. Ristoki, jolla on vauvaihon pehmeät jalat ois kuulemma ollu hoijon tarpeessa :D! Sitte kuulemma Riston ois pitäny ottaa sienikuuri yhteen varpaaseen. Ei ne ottaneet kuuleviin korviin ku koitettiin sanoa, että ei siinä varpaassa mitään sientä oo vaan vamma, ko se on jääny oven väliin sillon ku Risto on ollu 4v.

Puolessa välissä puolen tunnin jalkahierontasettiä tuli sisään tohtori, joka alko ennustammaan, mikä terveyen tila kelläki on ja mitä lääkkeitä pitäs popsia, YLLÄRI :D! Brasilialainen äijä oli hiukkasen pyöriä ja sillehän määrättiin vaikka mitä droppia. Sitte se lääkäri kävi käsiksi intialaisiin ja niilläki oli vaikka mitä vaivaa olevinaan. Sitte ko ne rupes niitä lääkkeitä kiikuttamaan jostain toisesta huoneesta ja niitä ois pitäny alkaa ostamaan nii siitähän se soppa synty! Hinnat oli ihan hirveitä ja ties kuinka monen kuukauen kuureja ois pitäny ottaa. Kuunneltiin siinä sitä bolemiikkia, ku ei net kukaan halunnu mitään ostaa ja kauhia tyrkytys oli päällä. Siinä ne tinkas varmaan parikyt minuuttia ja me jo Riston kans viisaana sanottiin, että ei haluta lääkärin analyysia. Lopulta ku ne siinä aikasa tinkas, niin se kiinalainen myyjä, tulkki ja lääkäri suuttuivat ja lähtivät ovet paukkuen ja manaten pihalle. Oli kyllä tosi kummallinen tilanne :O! Myyntikulttuuria a la China :P.

Niin tosiaan, Kiinan muurin lisäksi täällä on koettu myös Kiinan palomuuri :D Ei pääse bloggeriin, mutta hokasin, että päivityksen voi tehä sähköpostilla. Muotoilut on sitte mitä on. Eikä lärvikseen oo myöskään mittään asiaa. Huomenna viimenen päivä Kiinassa ja sitte kohti Indonesiaa.

Ulan Bator - Peking

13.9. Torstai

Eilen palattiin Gorkhi Tereljin retkeltä vasta kuuden aikaan illalla. Ulan Batorin ruuhkassa tuhlautui ainaki tunti. Liikenteessä ei kyllä oo oikeesti mitään tolkkua. Siellä vetää porukka kakskaistasella tiellä oikeelta, vasemmalta ja penkkojen kautta ohi. Meikä vaan ootti sitä hetkeä ko rysähtää oikein kunnolla! Ihmeesti ne vaan jotenki onnistu keplottelemaan auton johonki miniminipikkuseen rakoon :D.

Kerettiin vielä illan päälle hakasta evästä junaan State Department Storen ruokaosastolta. Aika erikoista muuten - myynnissä oli mm. Valion Edamia, Violaa ja voita :O. Tuonevatkohan Venäjältä? Sitte koitettiin säätää netin ja koneen kanssa. Ois vissiin sama nakata mäkeen ku myyjäki tuumas 5kk vanhasta koneesta sähköpostilla, että takuu oli vaan 3kk. Reilukerhosta päivää - kuinka voin palvella!! Nukkumaan puolilta öin ja 05.30 ylös.

Aamulla meinas vähä pukata kielimuuria ku oltiin lähössä juna-asemalle. Suunnitelma oli että lähetään kävelemään klo 06.00. Yks hostellin täti oli siinä jo hereillä ja sai viitottua meillä, että tossa ois taxiäijä, joka voi viiä. Aateltiin että sama kai tuo nii saahaan pois loput tögrökit. Sitte ku kello oli 06.00 nii täti rupes osottelemaan kelloa, että pitäs vissiin jo mennä. Junan lähtöaika oli kyllä vasta 07.15 ja ilman ruuhkia matka ottaa vaan 20min. Mutta meille tuo oli ihan sama ko oltiin jo valmiita nii vaikks lähtäkki jo. Siinä oli sitte yks saksalainen äijäki, joka oli lähössä samalla junalla ja seki hyppäs auton kyytiin. Sitte oli vielä yks toinenki pariskunta tulossa samaan junaan, mutta ne oli tilannu taksin jo edellisenä iltana puoli seiskaksi eikä ne siten halunneet lähtä turhaan liian aikasi. Mutta siinähän se ongelman pukkas ku kuski ja hostellin täti ei tajunneet, että ei se pariskunta oo tulossa siihen kyytiin! Siinä ne koitti naputella kelloa ja usuttaa näitä kahta kyytiin. Viimein about 06.15 se pariskunta hokas että kai niijen on pakko lähtö ko kauhea pattitilanne päällä :D! Sitte puolesta välistä matkaa hostellin omistajanainen ootti tien reunassa ja hyppäs siitä kyytiin. Se oli aivan raivona, että miks ollaan myöhässä ku sen ois pitäny olla 06.10 jotakuta vastassa asemalla. Osas siis englantia. Huvittavinta oli, että kukaan meistä ei ees tienny etukäteen, että mitään tuommosta kyytiä on menossa asemalle :D! Satuttiin vaan vahingossa paikalle. Ja parasta oli, että kyyti oli vielä ilmainen :)

Nyt sitte ollaan junassa matkalla kohti Pekingiä. Saatiin just läjä lippuja lappuja täytettäväks. Tarkalleenottaen neljä per kärsä. Se teki sitte meille täytettäväksi kuustoista lappua ko piti täyttää meijän hytissä olevien kahen kiinalaiseki äijän laput. Ne ei tajunneet niistä mitään ko oli vaan mongoliaksi ja englanniksi. Helemihomma!

Maisemat on käyny entistä karummiksi. Muuten tasata, mutta siellä täällä on loivarinteisiä tömpäreitä. Hiekkasessa maassa kasvaa tiheästi heinätuppaita ja jotain ruohoja ja kukkia.

Gorkhi Terelj and Bogd Khan National Parks

12.9. Keskiviikko

Oltiin kolmen päivän retkellä maaseudulla ja toinen yö mongolialaisessa perheessä ja toinen kasakkiperheessä. Retken tiimellyksessä mongolialainen ruoka on osoittautunut aivan kamalaksi! Ruokakulttuuri on molemmissa kohtuu samanlainen ja suorastaan ällö! Ugh! Läskinen lampaanliha, kuivattu suolaton juusto, uppoöljyssä paistetut hässäkät ja maitotee suolalla on mongolialaisten perusevästä. Tuplaugh!!! Koko jurtta lemus lampaalle ja hevonpaskalle (käytettiin lämmityksessä).

Jurttamajoitus sen sijaan oli miellyttävä. Ympyränmuotoisen jurtan keskellä on kamina, jolla mökin sai mukavan lämpimäksi. En sitte tiiä, millasta ois asua niin että kaikki perheenjäsenet on samassa tilassa 24/7...hermohan siinä menis!

Upeat oli maisemat reissulla. Vähän oli vuoria ja sitten semmosta aaketa laakeeta. Lampaita, vuohia, lehmiä, hevosia ja jakkeja laidunsi paljon pitkin aroja. Puita ei juurikaan kasvanu ja siks lämmitys/kokkaus olikin osin lannan varassa.

Tänään käytiin rattastamassa semivilleillä hevosilla. Onneks oltiin Riston kans molemmat oltu jo kerran aiemmin heposen kyytissä nii mentiin ko muikut Rovajärvessä! Lähettiin kylältä kohti ehkä 5km päässä olevia luostarin raunioita Bogd Khanin kansallispuistossa. Hepojen ohjaaminen oli yksinkertasta: kun sanoo "thsuu" ja kopauttaa vähä kannoilla, niin vauhti kiihtyy. Vetämällä suitsista hiljenee. Heh :D! Riston heppa oli joku hirmu, jota käytettiin villien hevosten kiinniottamiseen. Se pelekäs kaikkia lentäviä roskia ja erikoisia ääniä. Meikän hevonen taas oli vähä yksinäinen sielu ja laiskanpulskea. Se pieri jatkuvasti ja halus kokoajan mennä 50m muita jälessä. No se käynti olikin kohtuu miellyttävää eikä käyny persuuksiin niin kipiää ku ravaaminen.

Tämä meidän retki oli Golden gobi majapaikan järjestämä ja ei voi muutako kehua. Meitä oli seittemän henkeä, mikä oli aivan sopiva määrä ja varmaan myös aikalailla maksimi. Tosi hyvä porukkahenkiki oli :).

Huomenna muutes kohti Pekingiä junalla. Saatin ku saatiinki liput...long story! 80€ per kärsyli. On ollu niin järkyttävä kiire, että ei tässä oo ehtiny pitempiä tekstejä kirjottaa :D Ei ole lomasta tietoakaan vaan räveltäminen on rankkaa puuhaa!!

Ulan Bator, Mongolia

10.9. Tiistai

Sunnuntai -aamuna kello 06.30 saavuttiin Ulaanbaatarin juna-asemalle. Meillä ei ollu mitään majotusta varattuna eikä myöskään latin latia paikallista valuuttaa tögrökkejä. Niimpä aluksi piti käyä käytännön asioitten kimppuun.

Suunnistettiin ku ahvenet Pyhäjärvessä suoraan keskustaan - tietysti kävellen. Hostelleja oli siellä täällä ja käytiin kysymässä majotusta kolmesta paikasta ennenkö löyty vapaata tilaa. Päädyttiin Golden Gobi nimiseen hostelliin, joka on oikeinki kelpo paikka :).

Käytiin vaihtamassa loput ruplat läheisen tavaratalon alakerrassa tögrökeiksi ja meistä tuli samoin tein miljonäärejä! Mongolian rahoja ei pysty vaihtamaan maan ulkopuolelta, mutta automaatteja löytyy helposti ja ainaki US dollareita, euroja ja ruplia voi vaihtaa paikan päällä.

Iltapäivä käytettiin Ulan Batorin nähtävyyksien katseluun, tosin ei ehditty kun Natural Museum of Historyssä ja Suhkbataar aukiolla käydä. Väkeä alkoi olla kuin pipoa ja aamun hiljaisuus oli kaupungista tiessään!

Tavattiin sunnuntaina myös Andrew, johon saatiin yhteys couchsurfingin kautta. Andrew on amerikkalainen, mutta asunu Mongoliassa jo yli vuoden ja opettanu englantia pienen kylän koulussa. Andrew osas kyllä kertoa tosi paljo Mongoliasta ja oli muuteki hauska kaveri. Oltas voitu mennä majailemaan myös Andrewn tykö sen jurttaan parin tunnin päähän Ulan Batorista, mutta päädyttiin ottamaan kolmen päivän retki maaseudulle.

Bye bye Slyudyanka

8.9. Lauantai

Tänään hypättiin takasin junaan ja matka jatkuu kohti Ulaanbaataria. Niissä junalipuissa, jokka ostettiin Moskovasta oli todella jotain hämärää. Slyudyankassa mentiin asemalle selevittämään Zhannan kans, että voijaanko hypätä sillä Irkutsk - Ulan Bator lipulla junaan Slyudyankasta. Täti lippuluukulla ihmetteli, jotta mikä se tämmönen juna on! Ei tämännumeroista junaa oo olemassakaan. Ihmettelivät, että mistä me ollaan se oikein ostettu. Sitte se täti soitti Irkutskin asemalle ja selvis, että juna pysähtyy Sludyankassa.

Tänä aamuna suhautettiin sitte taksilla juna-asemalle. Ei muutes maksanu taksikyyti ku 2,5€. Kun juna lipui laiturille, niin alako taas ihmettely. Vaunujen ovet oli lukossa, eikä vaunuemäntiä näkyny ovilla niinku venäläisessä junassa. Tämä juna on siis kiinalainen. Pysähyksen kesto oli merkattu vaan 3 minuutiksi niin kerkes jo käyvä mielessä, että ei kyllä taijeta keretä tähän junaan! Sitte kuitenkin viimenen vaunu oli auki ja yks muukin mies pääs kyytiin meijän lisäksi. Nyt sitten meijän Hollantilaisen hyttikaverin kans luullaan tietävämme mikä ropleema tässä oli. Se voi olla että, koska tämä juna on kiinalainen, niin kaikilta asemilta ei voi nousta kyytiin näihin kiinalaisiin vaunuihin. Tämän junan viimene vaunu oli ainut venäläinen vaunu, johon se yks mies jäikin. Ehkä sitten se mihin vaunuun saa paikan riippuu siitä mikä määränpää on. Myös tämän vaunun isäntä ihmetteli, että mihin se laittas meijät ku katto sitä lippua. Tuntu seki tuumailevan että Irkutshan tässä

tiketissä lukee... Noh täällä nyt ollaan kuitenkin oikeassa vaunussa ja oikeilla paikoilla, ja kohti Mongoliaa mennään :)

Oltiin jo tosiaan lähdössä Slyudyankasta Irkutskiin toissapäivänä ku aateltiin, että ei nyt kehtaa toisten soffaa surfata neljää yötä ku ruoanki kanssa niin passasivat kokoajan. Mutta sitte ku esitettiin asia Zhannalle, nii hän ihmetteli, että mitä te nyt siellä tekisittä? Ja junaki lähtis sillon jo ennen viittä aamulla ja täällähän te saatte nukkua kunnolla. Nii sitte me ei enää kehattu lähteä, ettei vaan loukata houstia :) Niin että hengailtiin sitte tähän aamuun saakka Slyudyankassa.

Laitettiin yks ilta makaronilaatikkoa ku ei oikein keksitty muutakaan suomalaista mihin ois ollu aineksia. Vähä hankala ku ei saa tyypillisiin ruokiin aineksia. Ois mielellään tehty esim. poronkäristystä, hirvipaisti, paistettuja ahvenia... Mutta makaronilaatikko näytti kuitenki maistuvan ja ehkä se ajatus on tärkein :) Toki jauheliha oli pakastettua ja hienoksijauhettua sekä makaroni jotain superpikaversiota, joten ihan perinteisen loodan makuista siitä ei tullu :)

Voin muuten kertoa, että Trans Siberian Lonely Planet opas ei kyllä oikein pitäny paikkaansa Slyudyankan kohalla. Muka ei oo ku yks kauppa... Kaupungin keskustassa oli oikein kunnon markkinahumut ja paljon vaatekauppoja ym pikkuputiikkeja. Ei sillä että ne mitään isoja ois ollu, mutta tosi eläväinen meininki. Ja kaupugissa on useita ravintoloita ja toistakymmentä kahvilaa.

Tosiaan, meillä on nyt hyttikaverina Hollantilainen mies. Se on valmiiksi järjestetyllä pakettimatkalla matkalaukun ja villakangastakin kanssa. Hauska tyyppi :). Sillä on paksu kansio täynnä lippuja ja lappuja, hotellivarauksia, hevosretkeä, venematkaa, all inclusive home stay majotuksia, tulkkeja ja niin pois päin. Standardit on kovat ja itänaapurin sapuskat ei kuulemma maita. Mutta niinhän se on, että jokkainen tallaa tyylillään :) Ollaan vaan huomattu, että kun astuu hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle, niin yleensä se palkitsee.

Se on jännä miten erilaisia maailmankatsomuksia ihmisillä voi olla. Osassa keskusteluista on sivuttu luontoa ja vähitellen alan ymmärtää miksi maailma on menny tähän tilaan. Hollantilainen kanssamatkustaja kertoi, että heillä oli laitettu pari miljardia junatunnelin raketamiseen, koska haluttiin säästää junaradan kulkureitillä oleva maapalsta. Hänen mielestä se oli turhaa, koska vaikka Hollannissa ei olekaan luontoa, niin onhan sitä riittävästi esim. naapurissa Saksassa niin, että ihmiset voivat mennä sinne nauttimaan luonnosta. Ja Venäjän läpi matkustaessa hän oli tullu siihen tulokseen, että täällä maapallolla on niin paljon puuta, ettei ihmiset saa koskaan hakattua sitä kaikkea vaikka haluais. Lähinnä kaikki keskustelut heijastelee käsitystä, jonka mukaan luonto on vaan ihmistä varten, eikä arvokas sinällään ollenkaan. No...aika monimutkainen aihe. Eikä siittä nyt sitte enempää.

P.S. Läppäri sano sopimuksen irti, joten kuvien postaus on jatkossa hiukka haastavampaa ellei rakas insinöörini keksi jotain.

Slyudyankassa

5.9. Keskiviikko

Eilen Slyudyankan ollessa enää muutaman tunnin päässä alettiin miettiä, että noinkohan Couchsurfingin kautta tavoitettu 22 -vuotias Zhanna todella on meitä asemalla vastassa niinkuin sähköpostien välityksellä oli sovittu. Kun saavuttiin Slyudyankan juna-asemalle ja juna hiljensi vauhtiaan Risto tuumasi, että tuossa se taisi Zhanna juostakin jo junan vierellä, kun tukka heilahti junanoven ikkunassa. Kun junan ovet aukaistiin selvisi, että kyseessä oli mummot, jotka juoksivat junan vierellä varmistaaksen, että kun junan ovet aukeaa, niin ovat samointein ovien kohalla omuleinensa (paikallinen kala). Pysähdyksen keston ollessa vain kolme minuuttia, niin saa siinä ovien kohilla ollakki, jos meinaa jotain myyä :D! 

Olihan se Zhannakin sitten siellä asemalla kuitenkin meitä vastassa :) Mentiin pikkubussilla noin viis kilsaa asemalta Zhannan kotiin, missä nyt sitten majaillaan perjantaihin asti. Todella vieraanvarainen vastaanotto, ja jopa aivan tuntemattomille ihmisille. Mutta sitä kai couchsurfing on. Annetaan hyvän kiertää :) Zhanna asuu pienessä kerrostalossa mummin ja äitinsä kanssa. Kämpässä on kaksi huonetta, pikkunen keittiö, veski ja suihku. Meijät majotettiin asunnon suurimpaan huoneeseen olkkariin. Zhanna ja äiti on laittaneet ruokaa ja aina on tultu valmiiseen pöytään niin, että ajateltiin huomenna koittaa kokata jotain suomalaista. 

Slyudyankassa asuu kenties jotain 10 000 ja 20 000 ihmisen välillä. Nyt on jo kolme lähdettä ja kolme eri tietoa, mutta pieni paikka joka tapauksessa. Kylällä on yks isompi kauppa ja tosi paljon pieniä kauppoja - oikeastaan enemmänkin kuin kioskeja. Kylässä ei taija olla yhtään ravintelia tai kuppilaa.

Tänään käytiin Zhannan kans kävelemässä Baikalin rannalla pitkin vanhaa rautatietä. Ensin mentiin minibussilla Kultukiin (28 RUB/hlö = ~0,7e) ja siitä lähdettiin kävelemään. Reissun pituus oli noin parikymmentä kilsaa ja keli oli mahtava! Varjossa oli kyllä viiliää, mutta aurinko paisto koko ajan ja auringossa oli noin 26 astetta. Ja vaikka edessä oli reilu kuussaataa kilsaa järven selkää, ei tuullut oikiastaan ollenkaan. Matkan varrella ihasteltiin Baikalin luontoa ja käytiin Angasolkassa sijaitsevassa taide galleriassa, joka kertoi myös tunnetusta venäläisestä taiteilija-filosofista Nikolai Roerichistä. Lähtiessä ei hoksattu ottaa arskarasvaa mukaan, koska onhan nyt jos syyskuu :) Reissu kesti kuitenkin melkein kymmenen tuntia, joten pitkää paitaa piti kaivaa päälle, että ei polteta ittiämme.

Illalla Zhanna ja hänen äiti kokkas meille herrrrrkullisia kaalikääryleitä, njam! :) Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, stay tuned!

Tahan piti laittaa kuvia, mutta nettiyhteys on niin hidas, etta laitetaan huomenna :)

Moskova - Slyudyanka

1.9. Lauantai

Noniih! Vodkapulloa ei sitten löydetty. Liekö Venäjälläkin paikallinen Alko, joka pitää monopolia jakelussa. Ruokakaupoista  ei votkulia ainakaan löytynyt. 

Ensimmäinen päivä junassa on nyt takana ja mukavasti on mennyt. Meillä oli hyttikavereina alkuun pari äijää, jotka ei puhuneet mitään. Sitte joitain tunteja myöhemmin ne hyppäs kummatkin pois ja tilalle tuli venäläinen mummo. Hyvä niin, koska toinen niistä äijistä haisi ihan sikapahalle! Mietiskelin jo siinä, että millähän verukkeella sitä kehtais tohauttaa koko hytin täyteen hajuvettä...


Käytiin eilen illalla syömässä junan ravintelivaunussa. Sapuskat oli ihan maittavat näin olosuhteisiin nähden. Mulla oli lihakastike ja pottumuusi, Ristolla kanapihvi ja riisiä. Olusten kera ateria makso 797 RUB eli noin 20h. Elikkäs aika kallista!

Tässä on matkalla pysähdytty vaikka kuinka monella asemalla. Yhessä paikassa oli melekoset markkinakapinat tuossa asemalaiturilla. Siihen tuli kymmenittäin huivipäisiä babuskoja ämpäreitten, korien ja pussien kanssa. Mummoilla oli myynnissä sieniä, marjoja, omenoita, sipuleita, pottuja, savuahvenia ja niin edelleen. Täytyy varmaan itekki jossain vaiheessa lähteä kaupantekoon - viimeistään kun alkaa murkinat loppua.

Aika junassa on kulunut hyvin. On vähän läiskitty korttia, luettu kirjoja ja kateltu ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa voi jo kyllä todeta, että kirjat (3kpl) tulee loppumaan kesken :S Sähköä on vielä näissä moderneissa vehkeissä vähäsen jäljellä, mutta taitaa olla niin, että musiikin kuuntelu loppuu tämän päivän kuluessa ellei saada diilattua vaunuemänniltä pistorasiapaikkaa.

Tuosta viisumin rekisteröinnistähän pitikin sanoa muutama sananen. Tuntuu olevan aika sekava systeemi, joka ilmeisesti hiljattain on muuttunut. Me otettiin viisumit Lähialuematkojen kautta, kun eihän niitä käytännössä itse voi hommata, kun pitää olla kutsu. Lähialuematkoilta viisumin matkassa saadun ohjeen mukaan viisumi täytyy rekisteröidä "...viimeistään 7 päivän sisällä maahan saapumisesta...""...mutta se on hyvä tehdä jo toisena arkipäivänä Venäjälle saapumisesta, näin vältätte mahdolliset sakot (5000 ruplaa)." Tingattiin hyvä tovi Oasis hostellin respan kanssa tästä rekisteröintiasiasta, kun käytännössä rekisteröimisenhän hoitaa majapaikka.Respan neitin englanti oli aika heikko, mutta sen verran ymmärrettiin, että hän ei aio meille rekisteröintiä tehdä. No siinä sitten koitettiin saada asiaan selvyys, että miksi ei ja että miten me se sitten voidaan tehdä, kun seuraavat neljä päivää istutaan junassa kuin tatit. No ei siinä kuitenkaan mikään auttanut, niin että jäätiin nyt vaan ottamaan koska miliisit kantaa niskasta Siperiaan. Risto sitten luki tästä rekisteröinti asiasta netistä ja sieltä löytyikin hyvin monenelaisia näkemyksiä oikeasta toimintatavasta. Couchsurfing forumilla joku venäläinen jeppe oli sitä mieltä, että nykyään homma on muuttunut niin, että rekisteröimättömät turistit ovat enemmänkin niiden ongelma, jotka rekisteröimättömiä henkilöitä majoittavat. Eli se on majapaikan vastuulla ilmoittaa valtiovallalle nurkisaan majailevista tyypeistä. Ja rekisteröinti vaadittaisiin vain, jos asuu samassa osoitteessa yli 7 arkipäivää. Ei muutako HARASOO sano venäläinen!

2.9. Sunnuntai

Uusi aamu junassa on jälleen koittanut ja aikani kuluksi voisin kirjoitella eilisiä kuulumisia.

Eilen ohitettiin muun muassa Perm ja Pervoural (nimihän ei miestä pahenna!)

Eilinen matkustuspäivä sujui nopeasti. Kerettiin siinä kuitenkin vähän jo haaveilla ykkösluokasta, mutta toisaalta myös platskartnyi -paikoista. Jakomielitauti ja hulluus uhkaavatt iskeä jo kahden päivän jälkeen :O Ollaan tehty sellainen havainto, että suurin osa porukasta matkustaa platskartnyissa. Se onkin puolet halvempi vaihtoehto kuin tämä kype, missä me ollaan. Niin, että jos mentäis tuohon edullisempaan luokkaan, niin oltais paremmin paikallisten parissa. Minä jo kyllä sanoin, että ei tod. olla menossa! Siellä kun ei oo minkään valtakunnan ovia, niin tavaroita sais vahtia puolella silmällä valosanki aikaan. 

Pysähdyttiin eilisiltana 30 minuuttia Yekaterinburgin asemalla. Tuo meijän hytin mummo söi niin herkullisen näköstä makkaraa aiemmin, että päätettiin lähteä tilaisuuden koitettua metsästämään itelleikkin sellaista. Ja huomattiin myös, että tarvitaan lisää ruplia siltä varalta, että Slyudyankassa ei ole pankkiautomaattia. Niimpä ryykättiin Yekaterinburgissa junasta pihalle ja asemalle hankkimaan makkaraa ja käteistä. Nyt ollaan sitten siivutettu tuommosesta herkullisesta pötkylästä paksuja siivuja limpun päälle, aijai :)! Ja vaunuemännän pitäessä kokoajan samovaarissa tulia, niin että tsaijuvesi pysyy kuumana, ei juomapuolessakaan ole valittamista. 

Viime yönä meijän hyttiin tuli uus matkustaja. Se on vähä vanhempi ukkeli ja vetää vieläkin tirsaa. Kello on paikallista aikaa jo 11.30, mutta Moskovan aikaa 8.25. Junassa on pidettävä huoli, että tietää Moskovan ajan, koska kaikki pysähdykset aikataulussa on Moskovan ajassa. Tässä sentään siirretään kelloa eteenpäin 1h per vuorokausi. 

Tässä kun maisemia on ikkunasta katteltu, niin muutama asia on pistäny silmään. Yksi on, että näkyy paljon peltoa, joka näyttää olevan kuin joutomaata. Pelloilla kasvaa horsmia, takiaisia ja muuta rikkaruohoa ja vaikuttaa siltä, että niitä ei ole viljelty vuosikausiin. Mikähän tuossa on?

Sitten on näkynyt laajoja alueita, ehkä jonkinsorttista jänkää, joissa on isoja alueita täynnä katkenneita koivunrunkoja. Maa kasvaa pelkkää heinää ja koivuja, mutta koivuissa ei ole oksia tai lehtiä ja ne on mikä mistäkin kohtaa poikki. Liekö lahonneet täysin ja sitten napsahtaneet poikki. 

3.9. Maanantai

Päivät alkaa kyllä aika hyvästi sekoittua toisiinsa ja näin jälkeenpäin on vaikea miettiä, että mikä tapahtui eilen ja mitkä oli toissapäivän hässäköitä. 

Jo ennen reissun lähtöä Junnu pisti pystyyn haasteen www.100punnerrusta.com ja pakkohan se oli siihen lähtä matkaan. Hommassa on ideana, että alkutestin jälkeistä ohjelmaa noudattamalla henkilö pystyy kuuden viikon treenin jälkeen tekemään 100 punnerrusta putkella. Treeniohjelman mukaan joka viikko treenataan kolme kertaa. No nythän sattui niin, että kun junassa ollaan yhtämittaa perjantaista tiistaihin, niin yksi harjoituskerta napsahti tähänkin väliin. Ja hullut periksiantamattomat suomalaisethan jätä treenejä väliin ja punnertaa vaikka junassa :D! Näin ollen ensimmäinen harjoitusviikko saatiin onnistuneesti päätökseensä. Hyttikaverina oleva mummo vaan naureskeli ja näytti kovasti peukkua :)

Eilen nähtiin matkan kaunein juna-asema Parapinskyssä. Se voidaan julistaa kauneimmaksi jo nyt, koska ei voi tulla kauniimpaa! Sen oli paikkallinen VR eli RZD somistanut kukkasilla ja asemalle oli tuotu hieno vanha veturikin :) Yllätys oli vielä melkonen junasta ulos astuttaessa, kun keli oli yhtäkkiä aivan toista luokkaa, kun aiemmilla pysähdyksillä, +26C! Parapinskyn asemalla kuumaa kauppatavaraa oli karvalakit, myyjiä oli varmaan toistakymmentä. Eskimoille jäätelöä?

Keskimäärinhän nämä juna-asemat ovat aika karsean näköisiä mestoja. Eikä isoimmillakaan asemilla tunnu olevan kaksisia kauppoja. On vain pikkusia kioskeja, joissa asioidaan suurimmaksi osaksi luukulla roikkuen. Eilen syötiin kyllä oikeinkin maukkaat blinimäjäytyksen Omskin asemalla. Aseman pääovista kun meni ulos kaupungin puolelle, niin oli rivissä hyvinkin epäilyttävän näkösiä kioskikoppeja. Mutta eiku vaan neiti pyöräytti pannulla tähän asti reissun herkullisimmat pöperöt! Mulla oli peruna ja kana täytteinen blini, johon tuli lisukkeeksi tietty smetanaa, tilliä ja suolakurkkuja. Ristolla oli kinkkutäytteellä ja samoilla lisukkeilla. Ei vielä ihan taivu tuo itänaapurin murre, niin että saatais Riston annoksista suolakurkut pois. Siperia opettaa^^!

Kännyköihin saatiin lisää virtaa eilen, kun vietiin ravintolavaunun tytöille lattuuseen.on tuossa vaunun käytävälläkin muutama pistorasia, mutta ei niissä virtaa ole. 

Eilen mentiin myös Novosibirskin ohi, valtava kaupunki sekin. Paikalliset hehkutti, että se on todella kaunis kaupunki. Eihän siitä asemaa pidemmälle näillä pysähdyksillä ennätä ja kello kun oli puoli yhdeksän illalla, eli paikallista aikaa 23.30 niin oli pilkkopimeää eikähän me mitään nähty. Asemalla käytiin kyllä täydentämässä eväsvarastoa 49 minuutin pysähdyksen aikana.Asema oli tähän mennessä nähdyistä suurin, jos ei Moskovan asemia lasketa.

4.9. Tiistai

Viimeisiä tunteja junassa viedään! Kohta ollaan Irkutskissa, jonka jälkeen seuraava pysähdys onkin sitten Syudyanka. Johan tässä on oltukin!

Voin kertoa, että kaipais noin niinku HIEMAN suihkua! Kesän viikon vaellusreissu ei ole mitään tähän verrattuna. Tuntureiden jääkylmissä vesissä sääskien ja mäkäröitten hyökätessä hävittäjien lailla kimppuun saattoi sentään pestä hiukset ja noin niinku pikasesti muutenki pulahtaa. Täällä junassa vedenpaine on miinuksen puolella ja hanasta tulee sellanen miniliru, jolla häthätää huuhtoo kasvot. Ja suihkua ei siis ole. Mitä sitä turhia sukkiakaan vaihtamaan kun ei voi jalkojakaan pestä. 

Nukkuminen on välillä ollut mitä sattuu. Ristolla oli viime yö todella hankala. Krasnoyarskin jälkeen oli junan teleissä sellainen pauke, ettei paljo mies saanu unta. Kääntyiltiin kokoajan oikealle ja vasemmalle ja juna piti hirveää pauketta. Unet jäi sitten viiteen tuntiin, mutta pakko oli herätä, kun minä laskeuduin yläpetiltä herättelemään hellin suudelmin paikallista aikaa 07:00 ;) Nyt ollaan vähitellen siirretty kelloa niin, että aikaero Suomeen on +6h. Päiväunet onki ollu jokapäiväistä ajanvietettä.

Tämä on kyllä ollut ehdottoman hyvä reissu ja junasta käsin näkee hyvin, millaista täällä Venäjällä on. Kontrastit on kyllä aika suuria. Suurin osa asutuksesta näyttää olevan tönöjä, joissa on seinät ja katot vinossa ja maalit häipyneet seinistä, jos niitä on ikään ollutkaan. Pihoilla on pikkuiset viljelmät ja ihan radan vieressäkin kasvattelevat kaalinpäitä ja kanoja. Sitten on myös vähän häävimpiä taloja, jotka muistuttavat meikäläisiä omakotitaloja. Mutta niitä on ehkä yksi tuhannesta tönöstä. Suuremmissa kaupungeissa on paljon betonisia kerrostaloja, jotka ei nekään ulkomuodoillaan hurmaa. 

Ja jotain todella viehättävää kaikista epämukavuuksistaan huolimatta junassa olossa on. Ei sitä kovin usein ihminen saa olla hyvällä omalla tunnolla neljää päivää tekemättä yhtään mitään :) Voi vaan lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, pelata korttia ja noppaa, opetella espanjaa, nukkua, katsella maisemia ja vaan olla. aika lepposta! 

To be continued...