Slyudyankassa

5.9. Keskiviikko

Eilen Slyudyankan ollessa enää muutaman tunnin päässä alettiin miettiä, että noinkohan Couchsurfingin kautta tavoitettu 22 -vuotias Zhanna todella on meitä asemalla vastassa niinkuin sähköpostien välityksellä oli sovittu. Kun saavuttiin Slyudyankan juna-asemalle ja juna hiljensi vauhtiaan Risto tuumasi, että tuossa se taisi Zhanna juostakin jo junan vierellä, kun tukka heilahti junanoven ikkunassa. Kun junan ovet aukaistiin selvisi, että kyseessä oli mummot, jotka juoksivat junan vierellä varmistaaksen, että kun junan ovet aukeaa, niin ovat samointein ovien kohalla omuleinensa (paikallinen kala). Pysähdyksen keston ollessa vain kolme minuuttia, niin saa siinä ovien kohilla ollakki, jos meinaa jotain myyä :D! 

Olihan se Zhannakin sitten siellä asemalla kuitenkin meitä vastassa :) Mentiin pikkubussilla noin viis kilsaa asemalta Zhannan kotiin, missä nyt sitten majaillaan perjantaihin asti. Todella vieraanvarainen vastaanotto, ja jopa aivan tuntemattomille ihmisille. Mutta sitä kai couchsurfing on. Annetaan hyvän kiertää :) Zhanna asuu pienessä kerrostalossa mummin ja äitinsä kanssa. Kämpässä on kaksi huonetta, pikkunen keittiö, veski ja suihku. Meijät majotettiin asunnon suurimpaan huoneeseen olkkariin. Zhanna ja äiti on laittaneet ruokaa ja aina on tultu valmiiseen pöytään niin, että ajateltiin huomenna koittaa kokata jotain suomalaista. 

Slyudyankassa asuu kenties jotain 10 000 ja 20 000 ihmisen välillä. Nyt on jo kolme lähdettä ja kolme eri tietoa, mutta pieni paikka joka tapauksessa. Kylällä on yks isompi kauppa ja tosi paljon pieniä kauppoja - oikeastaan enemmänkin kuin kioskeja. Kylässä ei taija olla yhtään ravintelia tai kuppilaa.

Tänään käytiin Zhannan kans kävelemässä Baikalin rannalla pitkin vanhaa rautatietä. Ensin mentiin minibussilla Kultukiin (28 RUB/hlö = ~0,7e) ja siitä lähdettiin kävelemään. Reissun pituus oli noin parikymmentä kilsaa ja keli oli mahtava! Varjossa oli kyllä viiliää, mutta aurinko paisto koko ajan ja auringossa oli noin 26 astetta. Ja vaikka edessä oli reilu kuussaataa kilsaa järven selkää, ei tuullut oikiastaan ollenkaan. Matkan varrella ihasteltiin Baikalin luontoa ja käytiin Angasolkassa sijaitsevassa taide galleriassa, joka kertoi myös tunnetusta venäläisestä taiteilija-filosofista Nikolai Roerichistä. Lähtiessä ei hoksattu ottaa arskarasvaa mukaan, koska onhan nyt jos syyskuu :) Reissu kesti kuitenkin melkein kymmenen tuntia, joten pitkää paitaa piti kaivaa päälle, että ei polteta ittiämme.

Illalla Zhanna ja hänen äiti kokkas meille herrrrrkullisia kaalikääryleitä, njam! :) Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, stay tuned!

Tahan piti laittaa kuvia, mutta nettiyhteys on niin hidas, etta laitetaan huomenna :)