1.9. Lauantai
Noniih! Vodkapulloa ei sitten löydetty. Liekö Venäjälläkin paikallinen Alko, joka pitää monopolia jakelussa. Ruokakaupoista ei votkulia ainakaan löytynyt.
Ensimmäinen päivä junassa on nyt takana ja mukavasti on mennyt. Meillä oli hyttikavereina alkuun pari äijää, jotka ei puhuneet mitään. Sitte joitain tunteja myöhemmin ne hyppäs kummatkin pois ja tilalle tuli venäläinen mummo. Hyvä niin, koska toinen niistä äijistä haisi ihan sikapahalle! Mietiskelin jo siinä, että millähän verukkeella sitä kehtais tohauttaa koko hytin täyteen hajuvettä...
Käytiin eilen illalla syömässä junan ravintelivaunussa. Sapuskat oli ihan maittavat näin olosuhteisiin nähden. Mulla oli lihakastike ja pottumuusi, Ristolla kanapihvi ja riisiä. Olusten kera ateria makso 797 RUB eli noin 20h. Elikkäs aika kallista!
Tässä on matkalla pysähdytty vaikka kuinka monella asemalla. Yhessä paikassa oli melekoset markkinakapinat tuossa asemalaiturilla. Siihen tuli kymmenittäin huivipäisiä babuskoja ämpäreitten, korien ja pussien kanssa. Mummoilla oli myynnissä sieniä, marjoja, omenoita, sipuleita, pottuja, savuahvenia ja niin edelleen. Täytyy varmaan itekki jossain vaiheessa lähteä kaupantekoon - viimeistään kun alkaa murkinat loppua.
Aika junassa on kulunut hyvin. On vähän läiskitty korttia, luettu kirjoja ja kateltu ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa voi jo kyllä todeta, että kirjat (3kpl) tulee loppumaan kesken :S Sähköä on vielä näissä moderneissa vehkeissä vähäsen jäljellä, mutta taitaa olla niin, että musiikin kuuntelu loppuu tämän päivän kuluessa ellei saada diilattua vaunuemänniltä pistorasiapaikkaa.
Tuosta viisumin rekisteröinnistähän pitikin sanoa muutama sananen. Tuntuu olevan aika sekava systeemi, joka ilmeisesti hiljattain on muuttunut. Me otettiin viisumit Lähialuematkojen kautta, kun eihän niitä käytännössä itse voi hommata, kun pitää olla kutsu. Lähialuematkoilta viisumin matkassa saadun ohjeen mukaan viisumi täytyy rekisteröidä "...viimeistään 7 päivän sisällä maahan saapumisesta...""...mutta se on hyvä tehdä jo toisena arkipäivänä Venäjälle saapumisesta, näin vältätte mahdolliset sakot (5000 ruplaa)." Tingattiin hyvä tovi Oasis hostellin respan kanssa tästä rekisteröintiasiasta, kun käytännössä rekisteröimisenhän hoitaa majapaikka.Respan neitin englanti oli aika heikko, mutta sen verran ymmärrettiin, että hän ei aio meille rekisteröintiä tehdä. No siinä sitten koitettiin saada asiaan selvyys, että miksi ei ja että miten me se sitten voidaan tehdä, kun seuraavat neljä päivää istutaan junassa kuin tatit. No ei siinä kuitenkaan mikään auttanut, niin että jäätiin nyt vaan ottamaan koska miliisit kantaa niskasta Siperiaan. Risto sitten luki tästä rekisteröinti asiasta netistä ja sieltä löytyikin hyvin monenelaisia näkemyksiä oikeasta toimintatavasta. Couchsurfing forumilla joku venäläinen jeppe oli sitä mieltä, että nykyään homma on muuttunut niin, että rekisteröimättömät turistit ovat enemmänkin niiden ongelma, jotka rekisteröimättömiä henkilöitä majoittavat. Eli se on majapaikan vastuulla ilmoittaa valtiovallalle nurkisaan majailevista tyypeistä. Ja rekisteröinti vaadittaisiin vain, jos asuu samassa osoitteessa yli 7 arkipäivää. Ei muutako HARASOO sano venäläinen!
2.9. Sunnuntai
Uusi aamu junassa on jälleen koittanut ja aikani kuluksi voisin kirjoitella eilisiä kuulumisia.
Eilen ohitettiin muun muassa Perm ja Pervoural (nimihän ei miestä pahenna!)
Eilinen matkustuspäivä sujui nopeasti. Kerettiin siinä kuitenkin vähän jo haaveilla ykkösluokasta, mutta toisaalta myös platskartnyi -paikoista. Jakomielitauti ja hulluus uhkaavatt iskeä jo kahden päivän jälkeen :O Ollaan tehty sellainen havainto, että suurin osa porukasta matkustaa platskartnyissa. Se onkin puolet halvempi vaihtoehto kuin tämä kype, missä me ollaan. Niin, että jos mentäis tuohon edullisempaan luokkaan, niin oltais paremmin paikallisten parissa. Minä jo kyllä sanoin, että ei tod. olla menossa! Siellä kun ei oo minkään valtakunnan ovia, niin tavaroita sais vahtia puolella silmällä valosanki aikaan.
Pysähdyttiin eilisiltana 30 minuuttia Yekaterinburgin asemalla. Tuo meijän hytin mummo söi niin herkullisen näköstä makkaraa aiemmin, että päätettiin lähteä tilaisuuden koitettua metsästämään itelleikkin sellaista. Ja huomattiin myös, että tarvitaan lisää ruplia siltä varalta, että Slyudyankassa ei ole pankkiautomaattia. Niimpä ryykättiin Yekaterinburgissa junasta pihalle ja asemalle hankkimaan makkaraa ja käteistä. Nyt ollaan sitten siivutettu tuommosesta herkullisesta pötkylästä paksuja siivuja limpun päälle, aijai :)! Ja vaunuemännän pitäessä kokoajan samovaarissa tulia, niin että tsaijuvesi pysyy kuumana, ei juomapuolessakaan ole valittamista.
Viime yönä meijän hyttiin tuli uus matkustaja. Se on vähä vanhempi ukkeli ja vetää vieläkin tirsaa. Kello on paikallista aikaa jo 11.30, mutta Moskovan aikaa 8.25. Junassa on pidettävä huoli, että tietää Moskovan ajan, koska kaikki pysähdykset aikataulussa on Moskovan ajassa. Tässä sentään siirretään kelloa eteenpäin 1h per vuorokausi.
Tässä kun maisemia on ikkunasta katteltu, niin muutama asia on pistäny silmään. Yksi on, että näkyy paljon peltoa, joka näyttää olevan kuin joutomaata. Pelloilla kasvaa horsmia, takiaisia ja muuta rikkaruohoa ja vaikuttaa siltä, että niitä ei ole viljelty vuosikausiin. Mikähän tuossa on?
Sitten on näkynyt laajoja alueita, ehkä jonkinsorttista jänkää, joissa on isoja alueita täynnä katkenneita koivunrunkoja. Maa kasvaa pelkkää heinää ja koivuja, mutta koivuissa ei ole oksia tai lehtiä ja ne on mikä mistäkin kohtaa poikki. Liekö lahonneet täysin ja sitten napsahtaneet poikki.
3.9. Maanantai
Päivät alkaa kyllä aika hyvästi sekoittua toisiinsa ja näin jälkeenpäin on vaikea miettiä, että mikä tapahtui eilen ja mitkä oli toissapäivän hässäköitä.
Jo ennen reissun lähtöä Junnu pisti pystyyn haasteen www.100punnerrusta.com ja pakkohan se oli siihen lähtä matkaan. Hommassa on ideana, että alkutestin jälkeistä ohjelmaa noudattamalla henkilö pystyy kuuden viikon treenin jälkeen tekemään 100 punnerrusta putkella. Treeniohjelman mukaan joka viikko treenataan kolme kertaa. No nythän sattui niin, että kun junassa ollaan yhtämittaa perjantaista tiistaihin, niin yksi harjoituskerta napsahti tähänkin väliin. Ja hullut periksiantamattomat suomalaisethan jätä treenejä väliin ja punnertaa vaikka junassa :D! Näin ollen ensimmäinen harjoitusviikko saatiin onnistuneesti päätökseensä. Hyttikaverina oleva mummo vaan naureskeli ja näytti kovasti peukkua :)
Eilen nähtiin matkan kaunein juna-asema Parapinskyssä. Se voidaan julistaa kauneimmaksi jo nyt, koska ei voi tulla kauniimpaa! Sen oli paikkallinen VR eli RZD somistanut kukkasilla ja asemalle oli tuotu hieno vanha veturikin :) Yllätys oli vielä melkonen junasta ulos astuttaessa, kun keli oli yhtäkkiä aivan toista luokkaa, kun aiemmilla pysähdyksillä, +26C! Parapinskyn asemalla kuumaa kauppatavaraa oli karvalakit, myyjiä oli varmaan toistakymmentä. Eskimoille jäätelöä?
Keskimäärinhän nämä juna-asemat ovat aika karsean näköisiä mestoja. Eikä isoimmillakaan asemilla tunnu olevan kaksisia kauppoja. On vain pikkusia kioskeja, joissa asioidaan suurimmaksi osaksi luukulla roikkuen. Eilen syötiin kyllä oikeinkin maukkaat blinimäjäytyksen Omskin asemalla. Aseman pääovista kun meni ulos kaupungin puolelle, niin oli rivissä hyvinkin epäilyttävän näkösiä kioskikoppeja. Mutta eiku vaan neiti pyöräytti pannulla tähän asti reissun herkullisimmat pöperöt! Mulla oli peruna ja kana täytteinen blini, johon tuli lisukkeeksi tietty smetanaa, tilliä ja suolakurkkuja. Ristolla oli kinkkutäytteellä ja samoilla lisukkeilla. Ei vielä ihan taivu tuo itänaapurin murre, niin että saatais Riston annoksista suolakurkut pois. Siperia opettaa^^!
Kännyköihin saatiin lisää virtaa eilen, kun vietiin ravintolavaunun tytöille lattuuseen.on tuossa vaunun käytävälläkin muutama pistorasia, mutta ei niissä virtaa ole.
Eilen mentiin myös Novosibirskin ohi, valtava kaupunki sekin. Paikalliset hehkutti, että se on todella kaunis kaupunki. Eihän siitä asemaa pidemmälle näillä pysähdyksillä ennätä ja kello kun oli puoli yhdeksän illalla, eli paikallista aikaa 23.30 niin oli pilkkopimeää eikähän me mitään nähty. Asemalla käytiin kyllä täydentämässä eväsvarastoa 49 minuutin pysähdyksen aikana.Asema oli tähän mennessä nähdyistä suurin, jos ei Moskovan asemia lasketa.
4.9. Tiistai
Viimeisiä tunteja junassa viedään! Kohta ollaan Irkutskissa, jonka jälkeen seuraava pysähdys onkin sitten Syudyanka. Johan tässä on oltukin!
Voin kertoa, että kaipais noin niinku HIEMAN suihkua! Kesän viikon vaellusreissu ei ole mitään tähän verrattuna. Tuntureiden jääkylmissä vesissä sääskien ja mäkäröitten hyökätessä hävittäjien lailla kimppuun saattoi sentään pestä hiukset ja noin niinku pikasesti muutenki pulahtaa. Täällä junassa vedenpaine on miinuksen puolella ja hanasta tulee sellanen miniliru, jolla häthätää huuhtoo kasvot. Ja suihkua ei siis ole. Mitä sitä turhia sukkiakaan vaihtamaan kun ei voi jalkojakaan pestä.
Nukkuminen on välillä ollut mitä sattuu. Ristolla oli viime yö todella hankala. Krasnoyarskin jälkeen oli junan teleissä sellainen pauke, ettei paljo mies saanu unta. Kääntyiltiin kokoajan oikealle ja vasemmalle ja juna piti hirveää pauketta. Unet jäi sitten viiteen tuntiin, mutta pakko oli herätä, kun minä laskeuduin yläpetiltä herättelemään hellin suudelmin paikallista aikaa 07:00 ;) Nyt ollaan vähitellen siirretty kelloa niin, että aikaero Suomeen on +6h. Päiväunet onki ollu jokapäiväistä ajanvietettä.
Tämä on kyllä ollut ehdottoman hyvä reissu ja junasta käsin näkee hyvin, millaista täällä Venäjällä on. Kontrastit on kyllä aika suuria. Suurin osa asutuksesta näyttää olevan tönöjä, joissa on seinät ja katot vinossa ja maalit häipyneet seinistä, jos niitä on ikään ollutkaan. Pihoilla on pikkuiset viljelmät ja ihan radan vieressäkin kasvattelevat kaalinpäitä ja kanoja. Sitten on myös vähän häävimpiä taloja, jotka muistuttavat meikäläisiä omakotitaloja. Mutta niitä on ehkä yksi tuhannesta tönöstä. Suuremmissa kaupungeissa on paljon betonisia kerrostaloja, jotka ei nekään ulkomuodoillaan hurmaa.
Ja jotain todella viehättävää kaikista epämukavuuksistaan huolimatta junassa olossa on. Ei sitä kovin usein ihminen saa olla hyvällä omalla tunnolla neljää päivää tekemättä yhtään mitään :) Voi vaan lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, pelata korttia ja noppaa, opetella espanjaa, nukkua, katsella maisemia ja vaan olla. aika lepposta!
To be continued...
Noniih! Vodkapulloa ei sitten löydetty. Liekö Venäjälläkin paikallinen Alko, joka pitää monopolia jakelussa. Ruokakaupoista ei votkulia ainakaan löytynyt.
Ensimmäinen päivä junassa on nyt takana ja mukavasti on mennyt. Meillä oli hyttikavereina alkuun pari äijää, jotka ei puhuneet mitään. Sitte joitain tunteja myöhemmin ne hyppäs kummatkin pois ja tilalle tuli venäläinen mummo. Hyvä niin, koska toinen niistä äijistä haisi ihan sikapahalle! Mietiskelin jo siinä, että millähän verukkeella sitä kehtais tohauttaa koko hytin täyteen hajuvettä...
Käytiin eilen illalla syömässä junan ravintelivaunussa. Sapuskat oli ihan maittavat näin olosuhteisiin nähden. Mulla oli lihakastike ja pottumuusi, Ristolla kanapihvi ja riisiä. Olusten kera ateria makso 797 RUB eli noin 20h. Elikkäs aika kallista!
Tässä on matkalla pysähdytty vaikka kuinka monella asemalla. Yhessä paikassa oli melekoset markkinakapinat tuossa asemalaiturilla. Siihen tuli kymmenittäin huivipäisiä babuskoja ämpäreitten, korien ja pussien kanssa. Mummoilla oli myynnissä sieniä, marjoja, omenoita, sipuleita, pottuja, savuahvenia ja niin edelleen. Täytyy varmaan itekki jossain vaiheessa lähteä kaupantekoon - viimeistään kun alkaa murkinat loppua.
Aika junassa on kulunut hyvin. On vähän läiskitty korttia, luettu kirjoja ja kateltu ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa voi jo kyllä todeta, että kirjat (3kpl) tulee loppumaan kesken :S Sähköä on vielä näissä moderneissa vehkeissä vähäsen jäljellä, mutta taitaa olla niin, että musiikin kuuntelu loppuu tämän päivän kuluessa ellei saada diilattua vaunuemänniltä pistorasiapaikkaa.
Tuosta viisumin rekisteröinnistähän pitikin sanoa muutama sananen. Tuntuu olevan aika sekava systeemi, joka ilmeisesti hiljattain on muuttunut. Me otettiin viisumit Lähialuematkojen kautta, kun eihän niitä käytännössä itse voi hommata, kun pitää olla kutsu. Lähialuematkoilta viisumin matkassa saadun ohjeen mukaan viisumi täytyy rekisteröidä "...viimeistään 7 päivän sisällä maahan saapumisesta...""...mutta se on hyvä tehdä jo toisena arkipäivänä Venäjälle saapumisesta, näin vältätte mahdolliset sakot (5000 ruplaa)." Tingattiin hyvä tovi Oasis hostellin respan kanssa tästä rekisteröintiasiasta, kun käytännössä rekisteröimisenhän hoitaa majapaikka.Respan neitin englanti oli aika heikko, mutta sen verran ymmärrettiin, että hän ei aio meille rekisteröintiä tehdä. No siinä sitten koitettiin saada asiaan selvyys, että miksi ei ja että miten me se sitten voidaan tehdä, kun seuraavat neljä päivää istutaan junassa kuin tatit. No ei siinä kuitenkaan mikään auttanut, niin että jäätiin nyt vaan ottamaan koska miliisit kantaa niskasta Siperiaan. Risto sitten luki tästä rekisteröinti asiasta netistä ja sieltä löytyikin hyvin monenelaisia näkemyksiä oikeasta toimintatavasta. Couchsurfing forumilla joku venäläinen jeppe oli sitä mieltä, että nykyään homma on muuttunut niin, että rekisteröimättömät turistit ovat enemmänkin niiden ongelma, jotka rekisteröimättömiä henkilöitä majoittavat. Eli se on majapaikan vastuulla ilmoittaa valtiovallalle nurkisaan majailevista tyypeistä. Ja rekisteröinti vaadittaisiin vain, jos asuu samassa osoitteessa yli 7 arkipäivää. Ei muutako HARASOO sano venäläinen!
2.9. Sunnuntai
Uusi aamu junassa on jälleen koittanut ja aikani kuluksi voisin kirjoitella eilisiä kuulumisia.
Eilen ohitettiin muun muassa Perm ja Pervoural (nimihän ei miestä pahenna!)
Eilinen matkustuspäivä sujui nopeasti. Kerettiin siinä kuitenkin vähän jo haaveilla ykkösluokasta, mutta toisaalta myös platskartnyi -paikoista. Jakomielitauti ja hulluus uhkaavatt iskeä jo kahden päivän jälkeen :O Ollaan tehty sellainen havainto, että suurin osa porukasta matkustaa platskartnyissa. Se onkin puolet halvempi vaihtoehto kuin tämä kype, missä me ollaan. Niin, että jos mentäis tuohon edullisempaan luokkaan, niin oltais paremmin paikallisten parissa. Minä jo kyllä sanoin, että ei tod. olla menossa! Siellä kun ei oo minkään valtakunnan ovia, niin tavaroita sais vahtia puolella silmällä valosanki aikaan.
Pysähdyttiin eilisiltana 30 minuuttia Yekaterinburgin asemalla. Tuo meijän hytin mummo söi niin herkullisen näköstä makkaraa aiemmin, että päätettiin lähteä tilaisuuden koitettua metsästämään itelleikkin sellaista. Ja huomattiin myös, että tarvitaan lisää ruplia siltä varalta, että Slyudyankassa ei ole pankkiautomaattia. Niimpä ryykättiin Yekaterinburgissa junasta pihalle ja asemalle hankkimaan makkaraa ja käteistä. Nyt ollaan sitten siivutettu tuommosesta herkullisesta pötkylästä paksuja siivuja limpun päälle, aijai :)! Ja vaunuemännän pitäessä kokoajan samovaarissa tulia, niin että tsaijuvesi pysyy kuumana, ei juomapuolessakaan ole valittamista.
Viime yönä meijän hyttiin tuli uus matkustaja. Se on vähä vanhempi ukkeli ja vetää vieläkin tirsaa. Kello on paikallista aikaa jo 11.30, mutta Moskovan aikaa 8.25. Junassa on pidettävä huoli, että tietää Moskovan ajan, koska kaikki pysähdykset aikataulussa on Moskovan ajassa. Tässä sentään siirretään kelloa eteenpäin 1h per vuorokausi.
Tässä kun maisemia on ikkunasta katteltu, niin muutama asia on pistäny silmään. Yksi on, että näkyy paljon peltoa, joka näyttää olevan kuin joutomaata. Pelloilla kasvaa horsmia, takiaisia ja muuta rikkaruohoa ja vaikuttaa siltä, että niitä ei ole viljelty vuosikausiin. Mikähän tuossa on?
Sitten on näkynyt laajoja alueita, ehkä jonkinsorttista jänkää, joissa on isoja alueita täynnä katkenneita koivunrunkoja. Maa kasvaa pelkkää heinää ja koivuja, mutta koivuissa ei ole oksia tai lehtiä ja ne on mikä mistäkin kohtaa poikki. Liekö lahonneet täysin ja sitten napsahtaneet poikki.
3.9. Maanantai
Päivät alkaa kyllä aika hyvästi sekoittua toisiinsa ja näin jälkeenpäin on vaikea miettiä, että mikä tapahtui eilen ja mitkä oli toissapäivän hässäköitä.
Jo ennen reissun lähtöä Junnu pisti pystyyn haasteen www.100punnerrusta.com ja pakkohan se oli siihen lähtä matkaan. Hommassa on ideana, että alkutestin jälkeistä ohjelmaa noudattamalla henkilö pystyy kuuden viikon treenin jälkeen tekemään 100 punnerrusta putkella. Treeniohjelman mukaan joka viikko treenataan kolme kertaa. No nythän sattui niin, että kun junassa ollaan yhtämittaa perjantaista tiistaihin, niin yksi harjoituskerta napsahti tähänkin väliin. Ja hullut periksiantamattomat suomalaisethan jätä treenejä väliin ja punnertaa vaikka junassa :D! Näin ollen ensimmäinen harjoitusviikko saatiin onnistuneesti päätökseensä. Hyttikaverina oleva mummo vaan naureskeli ja näytti kovasti peukkua :)
Eilen nähtiin matkan kaunein juna-asema Parapinskyssä. Se voidaan julistaa kauneimmaksi jo nyt, koska ei voi tulla kauniimpaa! Sen oli paikkallinen VR eli RZD somistanut kukkasilla ja asemalle oli tuotu hieno vanha veturikin :) Yllätys oli vielä melkonen junasta ulos astuttaessa, kun keli oli yhtäkkiä aivan toista luokkaa, kun aiemmilla pysähdyksillä, +26C! Parapinskyn asemalla kuumaa kauppatavaraa oli karvalakit, myyjiä oli varmaan toistakymmentä. Eskimoille jäätelöä?
Keskimäärinhän nämä juna-asemat ovat aika karsean näköisiä mestoja. Eikä isoimmillakaan asemilla tunnu olevan kaksisia kauppoja. On vain pikkusia kioskeja, joissa asioidaan suurimmaksi osaksi luukulla roikkuen. Eilen syötiin kyllä oikeinkin maukkaat blinimäjäytyksen Omskin asemalla. Aseman pääovista kun meni ulos kaupungin puolelle, niin oli rivissä hyvinkin epäilyttävän näkösiä kioskikoppeja. Mutta eiku vaan neiti pyöräytti pannulla tähän asti reissun herkullisimmat pöperöt! Mulla oli peruna ja kana täytteinen blini, johon tuli lisukkeeksi tietty smetanaa, tilliä ja suolakurkkuja. Ristolla oli kinkkutäytteellä ja samoilla lisukkeilla. Ei vielä ihan taivu tuo itänaapurin murre, niin että saatais Riston annoksista suolakurkut pois. Siperia opettaa^^!
Kännyköihin saatiin lisää virtaa eilen, kun vietiin ravintolavaunun tytöille lattuuseen.on tuossa vaunun käytävälläkin muutama pistorasia, mutta ei niissä virtaa ole.
Eilen mentiin myös Novosibirskin ohi, valtava kaupunki sekin. Paikalliset hehkutti, että se on todella kaunis kaupunki. Eihän siitä asemaa pidemmälle näillä pysähdyksillä ennätä ja kello kun oli puoli yhdeksän illalla, eli paikallista aikaa 23.30 niin oli pilkkopimeää eikähän me mitään nähty. Asemalla käytiin kyllä täydentämässä eväsvarastoa 49 minuutin pysähdyksen aikana.Asema oli tähän mennessä nähdyistä suurin, jos ei Moskovan asemia lasketa.
4.9. Tiistai
Viimeisiä tunteja junassa viedään! Kohta ollaan Irkutskissa, jonka jälkeen seuraava pysähdys onkin sitten Syudyanka. Johan tässä on oltukin!
Voin kertoa, että kaipais noin niinku HIEMAN suihkua! Kesän viikon vaellusreissu ei ole mitään tähän verrattuna. Tuntureiden jääkylmissä vesissä sääskien ja mäkäröitten hyökätessä hävittäjien lailla kimppuun saattoi sentään pestä hiukset ja noin niinku pikasesti muutenki pulahtaa. Täällä junassa vedenpaine on miinuksen puolella ja hanasta tulee sellanen miniliru, jolla häthätää huuhtoo kasvot. Ja suihkua ei siis ole. Mitä sitä turhia sukkiakaan vaihtamaan kun ei voi jalkojakaan pestä.
Nukkuminen on välillä ollut mitä sattuu. Ristolla oli viime yö todella hankala. Krasnoyarskin jälkeen oli junan teleissä sellainen pauke, ettei paljo mies saanu unta. Kääntyiltiin kokoajan oikealle ja vasemmalle ja juna piti hirveää pauketta. Unet jäi sitten viiteen tuntiin, mutta pakko oli herätä, kun minä laskeuduin yläpetiltä herättelemään hellin suudelmin paikallista aikaa 07:00 ;) Nyt ollaan vähitellen siirretty kelloa niin, että aikaero Suomeen on +6h. Päiväunet onki ollu jokapäiväistä ajanvietettä.
Tämä on kyllä ollut ehdottoman hyvä reissu ja junasta käsin näkee hyvin, millaista täällä Venäjällä on. Kontrastit on kyllä aika suuria. Suurin osa asutuksesta näyttää olevan tönöjä, joissa on seinät ja katot vinossa ja maalit häipyneet seinistä, jos niitä on ikään ollutkaan. Pihoilla on pikkuiset viljelmät ja ihan radan vieressäkin kasvattelevat kaalinpäitä ja kanoja. Sitten on myös vähän häävimpiä taloja, jotka muistuttavat meikäläisiä omakotitaloja. Mutta niitä on ehkä yksi tuhannesta tönöstä. Suuremmissa kaupungeissa on paljon betonisia kerrostaloja, jotka ei nekään ulkomuodoillaan hurmaa.
Ja jotain todella viehättävää kaikista epämukavuuksistaan huolimatta junassa olossa on. Ei sitä kovin usein ihminen saa olla hyvällä omalla tunnolla neljää päivää tekemättä yhtään mitään :) Voi vaan lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, pelata korttia ja noppaa, opetella espanjaa, nukkua, katsella maisemia ja vaan olla. aika lepposta!
To be continued...
Heippa!!
VastaaPoistaOlipa mukava taas lukea teidän matkakertomusta, melkein kuvittelin itsenikin tuohon junaan. Jospa se Siperia opettaisi Riston syömään suolakurkkuja.
Hyviä kuvia olette ottaneet, vaikka maisemat ovatkin välillä ankeita, niinkuin kuvitella saattaa.
Tänään oli Oulussa lämmin syksyinen ilma. Kävin polkasemassa Ritvan kanssa Madetojan lenkin.
Mukavaa matkan jatkoa, jään odottelemaan seuraavaa jaksoa matkakertomuksessa.
t. Äitee
Hyvästi kuluu aika töissä näitä lukiessa. Mutta skarpatkaapa vähän lisää tekstiä ens viikoksi, ei oo oikein palavereita sovittuna!
VastaaPoista-Juha