17.9. Maanantai
Saavuttiin Pekingiin perjantai iltapäivänä. Pölähettiin rautatieasemalta pihalle ja hetki ihmeteltiin, että mihin päin tässä pitäs lähtä! Oltiin varattu Red Lantern House -hostellista huone ja tiiossa oli, että metrolla pitäs täräyttää mestoille. Ei vaan näkyny metroasemaa ku merkit oli taas mitä oli :D Tutkittiin hetki karttaa ja hokattiin, että nehän merkkaa metron sellasella D -kirjaimen näkösellä hässäkällä. Ja johan alko löytymään! Siinä oli heti neljä metron sisäänkäyntiä näköetäisyydellä :P. Ja ei muutako matkaan.
Hostelli oli todella positiivinen yllätys! Tosi kauniisti sisustettu, tilava ja siisti. Veskissä ihan paperia ja saippuaa :). Meillä oli eka yön privaattihuone omalla suihkulla ja sitte siirryttiin dormiin. Red Lantern House sijaitsee tosi kivalla paikalla keskellä hutongia. Hutongit on vanhaa Pekingiä, kapeita kujia ja matalia rakennuksia. Hutongeissa ei oikeastaan ole autoja muutako parkissa siellä täällä. Ihmiset liikkuu kävellen tai pyörillä. Pitkin kujia on kaikennäkösiä myyjiä, kuka myy hedelmiä kuka koruja. Iltasella kujille pukkaa hulluna ruokakojuja. Ihan meijän majapaikan portilla on vartaijen myyjä. Siinä saa ite valita mikkä vartaat haluaa ja sitte ne paistaa ne siinä jossain marinaadissa. Siitä löytyy kanaa, monia lihoja, mustekalaa, kasvishässäköitä, viheriäistä ja sieniä. Eilen syötiin kaheksan varrasta ja makso 12 yuania eli 1,45€.
Perjantaina tavattiin hostellilla suomalaispariskunta, jonka kanssa käytiin syömässä hotpottia. Ruokalista oli pelkästään kiinaksi, mutta tarjoilija osasi muutaman sanan englantia. Niin sitä vaannonnistuttiin tilaamaan melkonen setti muonaa ja paikallisista otettiin mallia sen tuhoamisessa. Pöydän keskellä olevaan kiehuvaan liemeen laitettiin vähän kerrassaan tuoreita vihanneksia, sieniä, kasviksia tai lihoja. Sitten ku ne oli lilluneet siellä aikansa, niin ei muutako syömään. Oli kyllä ihan sika hyvvää! Täällä on muuten outo tapa, että ravintolaan saa tuua omat juomat.
Kiinalaiset ihmiset on kyllä tosi mukavaa sakkia. Ihan eri tyyppistä porukkaa ku venäläiset tai mongolialaiset. Kaikki on hymyssäsuin ja valmiita auttamaan, vaikka ei ossais sanaakaan englantia. Ne on myös kovia ottamaan valokuvia. Meistäkin räpsitään kokoajan kuvia :D Osa haluaa tulla poseeraamaan meijän kans, heh!
Eilen meillä oli pyörät vuokralla. Se on kyllä mielettömän kätevä tapa liikkua täällä. Metrokin toki on, mutta se on ahistava paikka, ku väkeä on aivan jäätävästi, haisee ja on kuuma. Pyörällä näkeekin niin paljon enemmän! Ajeltiin eilen varmaan 15 kilsaa pitkin poikin keskustaa. Hutongeissa on kiva ajella hiljaa kapeita katuja pitkin. Sitte jos halus edetä vauhdilla, nii ei muutako valtaväylälle polkemaan. Leveimmillään pyöräkaista oli 6m ja kapeimmillaanki vähintään pari metriä. Aika luksusta :). Ottas Helsinkiki mallia! Eikä pyöräteillä sinällään ollu ruuhkaa. Ainoastaan illasta päin joihinki valoristeyksiin kerty jonkilainen poppoo, jos oli punaset valot. Liikenne on vähän sekavaa, mutta ei läheskään sellanen kaaos ku Ulan Batorissa.
Pyöräiltiin heti aamustaan yhteen puistoon, jossa korkealta näköalapaikalta näki muun muassa Kielletyn kaupungin. Puistossa oli hullut hulinat menossa jo aamu kympiltä. Paikallisilla oli kaikennäkösiä tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä meneillään. Meteli oli oikeestaan ihan hirvee, ku kaikki viisut sekottu toisiinsa ja sitte vielä miljoona tyyppiä pälättää yhtäaikaa :D.
Puistosta suunnattiin valtavan kokoiseen Kiinan kansallismuseoon, joka lienee myös maailman suurin museo. Keskityttiin ainoastaan yhteen näyttelyyn, joka kertoi Kiinan historiasta 1900 -luvun alusta tähän päivään. Suurinta osaa näyttelystä ei ollu käännetty englanniksi, mutta päätapahtumista oli kyllä taulut, jotka kerto tapahtumien kulusta. Kun ei historiaa niin tarkasti tunne, niin on vähä paha mennä sanomaan, josko sensuurin käsi oli käynyt kovastikin. Aika ylistävä näyttelyhän tuo oli, ainakin niiltä osin mitä ymmärrettävissä oli. Meikäläiselle vahvistu käsitys siitä, että museot ei oikeen oo mun juttu. On kyllä mukava tietää historiasta, mutta museo ei oo se juttu! Ei vaan riitä kärsivällisyys :P. Ja kun tuntuu, että museoihin tungetaan aina niin hulluna kaikkea...jos vois vähän tiivistää :)
Museosta paineltiin Salitun Clothing Market vaatetusmarkkinalle, joka oli valtava talo täynnä pikkusia kojuja. Ois kyllä tarttenu muutaman kledjun, mutta ei vaan jaksanu alkaa tinkimään! Ja kyllä täälläkin turistilta osataan pyytää ylihintaa jossain paikoissa, vaikka suurimmaksi osaksi tuntuukin, että ei ne sen enempää ota ku paikallisiltakaan.
Iltasella sutkittiin metrolla CCTV torniin, josta oli upeat näkymät kaupungin yli. Meni pikkasen myöhään reissulla ja viimein ku tultiin takas nii kaikki ruokapaikat oli kiinni. Otettiin sitte vaan hirveä setti vartaita tuosta majapaikan kulmalta, mumskis!
Kelit on ollu tosi lepposat. Lämmintä jotain 28 C ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Oikeastaan tosi soppelia, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Iltasin viilenee aina sen verran, että pittää laittaa pitkähijasta päälle.
Tänään oltiin sitte retkellä Kiinan muurilla. Meitä oli viis henkeä, jotka kerättiin mukaan eri hotelleista. Oli aika erikoinen retkipäivän setti!
Aluksi ajettiin muurille noin 70kilsaa Pekingistä. Siellä meillä oli pari tuntia aikaa käppäillä ylös vuorelle, jossa muuri kulki. Vaihtoehtosesti olis voinu mennä vaijerihissillä (extra 10€ per kärsä). Näistä lisäkustannuksistahan ei sitte kerrota yleensä etukäteen. Kiinan muurin pätkiä löytyy sieltä täältä, tämä meidän reissu suuntautu Mu Tianiin. Se oli kyllä tosi hienolla paikalla keskellä vuoria. Tuo osa muuria oli restauroitu 35 vuotta sitten. Kauempana nähtiin paloja raunioista, jotka oli melkeen maan tasalla. Meillä tuli hyvä treeni ku kiikuttiin ylös jalan.
Muurilta ajeltiin Ming -dynastian aikaselle hautapaikalla. Siellä oli muutama 500-600 vuotta sitten rakennettu rakennus. Saman aikusia ku Kielletty kaupunkiki.
Ming dynastian hautojen jälkeen alko reissun kaupallinen osa. Käytiin jade"tehtaalla", tee"seremoniassa" ja tutustumassa kiinalaiseen lääketieteeseen. Kaikki paikat oli kyllä ihan mielenkiintosia, mutta kaikissa perimmäinen tarkoitus on myydä meille turisteille jotain. Kaiken huippu oli lääketieteeseen tutustuminen olympiakylässä. Hommahan meni niin, että opas kerto, että mennään tutustumaan kiinalaiseen lääketieteeseen ja apteekkiin sekä samalla on mahdollisuus ilmaiseen jalkahierontaan. Menimmä sisään ja meijät istutettiin mukaviin nojatuoleihin. Siinä ku jalat lillu jossain yrttihässäkässä, niin kiinalainen täti kerto meille mitä kaikkea kiinalainen tohtori voi nähdä ihmisen käsistä ja jaloista. Sitten tulivat sisään hierojat ja hyvä jalkahieronta olikin! Tovin ku olivat hieroneet, nii alko tulla kommenttia, että heijän ammattilaiset voi poistaa jaloista kovettunutta ihoa, vaan 100 yuania (12€) ja kestää 2 vuotta hoitotulos. Ristoki, jolla on vauvaihon pehmeät jalat ois kuulemma ollu hoijon tarpeessa :D! Sitte kuulemma Riston ois pitäny ottaa sienikuuri yhteen varpaaseen. Ei ne ottaneet kuuleviin korviin ku koitettiin sanoa, että ei siinä varpaassa mitään sientä oo vaan vamma, ko se on jääny oven väliin sillon ku Risto on ollu 4v.
Puolessa välissä puolen tunnin jalkahierontasettiä tuli sisään tohtori, joka alko ennustammaan, mikä terveyen tila kelläki on ja mitä lääkkeitä pitäs popsia, YLLÄRI :D! Brasilialainen äijä oli hiukkasen pyöriä ja sillehän määrättiin vaikka mitä droppia. Sitte se lääkäri kävi käsiksi intialaisiin ja niilläki oli vaikka mitä vaivaa olevinaan. Sitte ko ne rupes niitä lääkkeitä kiikuttamaan jostain toisesta huoneesta ja niitä ois pitäny alkaa ostamaan nii siitähän se soppa synty! Hinnat oli ihan hirveitä ja ties kuinka monen kuukauen kuureja ois pitäny ottaa. Kuunneltiin siinä sitä bolemiikkia, ku ei net kukaan halunnu mitään ostaa ja kauhia tyrkytys oli päällä. Siinä ne tinkas varmaan parikyt minuuttia ja me jo Riston kans viisaana sanottiin, että ei haluta lääkärin analyysia. Lopulta ku ne siinä aikasa tinkas, niin se kiinalainen myyjä, tulkki ja lääkäri suuttuivat ja lähtivät ovet paukkuen ja manaten pihalle. Oli kyllä tosi kummallinen tilanne :O! Myyntikulttuuria a la China :P.
Niin tosiaan, Kiinan muurin lisäksi täällä on koettu myös Kiinan palomuuri :D Ei pääse bloggeriin, mutta hokasin, että päivityksen voi tehä sähköpostilla. Muotoilut on sitte mitä on. Eikä lärvikseen oo myöskään mittään asiaa. Huomenna viimenen päivä Kiinassa ja sitte kohti Indonesiaa.
Saavuttiin Pekingiin perjantai iltapäivänä. Pölähettiin rautatieasemalta pihalle ja hetki ihmeteltiin, että mihin päin tässä pitäs lähtä! Oltiin varattu Red Lantern House -hostellista huone ja tiiossa oli, että metrolla pitäs täräyttää mestoille. Ei vaan näkyny metroasemaa ku merkit oli taas mitä oli :D Tutkittiin hetki karttaa ja hokattiin, että nehän merkkaa metron sellasella D -kirjaimen näkösellä hässäkällä. Ja johan alko löytymään! Siinä oli heti neljä metron sisäänkäyntiä näköetäisyydellä :P. Ja ei muutako matkaan.
Hostelli oli todella positiivinen yllätys! Tosi kauniisti sisustettu, tilava ja siisti. Veskissä ihan paperia ja saippuaa :). Meillä oli eka yön privaattihuone omalla suihkulla ja sitte siirryttiin dormiin. Red Lantern House sijaitsee tosi kivalla paikalla keskellä hutongia. Hutongit on vanhaa Pekingiä, kapeita kujia ja matalia rakennuksia. Hutongeissa ei oikeastaan ole autoja muutako parkissa siellä täällä. Ihmiset liikkuu kävellen tai pyörillä. Pitkin kujia on kaikennäkösiä myyjiä, kuka myy hedelmiä kuka koruja. Iltasella kujille pukkaa hulluna ruokakojuja. Ihan meijän majapaikan portilla on vartaijen myyjä. Siinä saa ite valita mikkä vartaat haluaa ja sitte ne paistaa ne siinä jossain marinaadissa. Siitä löytyy kanaa, monia lihoja, mustekalaa, kasvishässäköitä, viheriäistä ja sieniä. Eilen syötiin kaheksan varrasta ja makso 12 yuania eli 1,45€.
Perjantaina tavattiin hostellilla suomalaispariskunta, jonka kanssa käytiin syömässä hotpottia. Ruokalista oli pelkästään kiinaksi, mutta tarjoilija osasi muutaman sanan englantia. Niin sitä vaannonnistuttiin tilaamaan melkonen setti muonaa ja paikallisista otettiin mallia sen tuhoamisessa. Pöydän keskellä olevaan kiehuvaan liemeen laitettiin vähän kerrassaan tuoreita vihanneksia, sieniä, kasviksia tai lihoja. Sitten ku ne oli lilluneet siellä aikansa, niin ei muutako syömään. Oli kyllä ihan sika hyvvää! Täällä on muuten outo tapa, että ravintolaan saa tuua omat juomat.
Kiinalaiset ihmiset on kyllä tosi mukavaa sakkia. Ihan eri tyyppistä porukkaa ku venäläiset tai mongolialaiset. Kaikki on hymyssäsuin ja valmiita auttamaan, vaikka ei ossais sanaakaan englantia. Ne on myös kovia ottamaan valokuvia. Meistäkin räpsitään kokoajan kuvia :D Osa haluaa tulla poseeraamaan meijän kans, heh!
Eilen meillä oli pyörät vuokralla. Se on kyllä mielettömän kätevä tapa liikkua täällä. Metrokin toki on, mutta se on ahistava paikka, ku väkeä on aivan jäätävästi, haisee ja on kuuma. Pyörällä näkeekin niin paljon enemmän! Ajeltiin eilen varmaan 15 kilsaa pitkin poikin keskustaa. Hutongeissa on kiva ajella hiljaa kapeita katuja pitkin. Sitte jos halus edetä vauhdilla, nii ei muutako valtaväylälle polkemaan. Leveimmillään pyöräkaista oli 6m ja kapeimmillaanki vähintään pari metriä. Aika luksusta :). Ottas Helsinkiki mallia! Eikä pyöräteillä sinällään ollu ruuhkaa. Ainoastaan illasta päin joihinki valoristeyksiin kerty jonkilainen poppoo, jos oli punaset valot. Liikenne on vähän sekavaa, mutta ei läheskään sellanen kaaos ku Ulan Batorissa.
Pyöräiltiin heti aamustaan yhteen puistoon, jossa korkealta näköalapaikalta näki muun muassa Kielletyn kaupungin. Puistossa oli hullut hulinat menossa jo aamu kympiltä. Paikallisilla oli kaikennäkösiä tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä meneillään. Meteli oli oikeestaan ihan hirvee, ku kaikki viisut sekottu toisiinsa ja sitte vielä miljoona tyyppiä pälättää yhtäaikaa :D.
Puistosta suunnattiin valtavan kokoiseen Kiinan kansallismuseoon, joka lienee myös maailman suurin museo. Keskityttiin ainoastaan yhteen näyttelyyn, joka kertoi Kiinan historiasta 1900 -luvun alusta tähän päivään. Suurinta osaa näyttelystä ei ollu käännetty englanniksi, mutta päätapahtumista oli kyllä taulut, jotka kerto tapahtumien kulusta. Kun ei historiaa niin tarkasti tunne, niin on vähä paha mennä sanomaan, josko sensuurin käsi oli käynyt kovastikin. Aika ylistävä näyttelyhän tuo oli, ainakin niiltä osin mitä ymmärrettävissä oli. Meikäläiselle vahvistu käsitys siitä, että museot ei oikeen oo mun juttu. On kyllä mukava tietää historiasta, mutta museo ei oo se juttu! Ei vaan riitä kärsivällisyys :P. Ja kun tuntuu, että museoihin tungetaan aina niin hulluna kaikkea...jos vois vähän tiivistää :)
Museosta paineltiin Salitun Clothing Market vaatetusmarkkinalle, joka oli valtava talo täynnä pikkusia kojuja. Ois kyllä tarttenu muutaman kledjun, mutta ei vaan jaksanu alkaa tinkimään! Ja kyllä täälläkin turistilta osataan pyytää ylihintaa jossain paikoissa, vaikka suurimmaksi osaksi tuntuukin, että ei ne sen enempää ota ku paikallisiltakaan.
Iltasella sutkittiin metrolla CCTV torniin, josta oli upeat näkymät kaupungin yli. Meni pikkasen myöhään reissulla ja viimein ku tultiin takas nii kaikki ruokapaikat oli kiinni. Otettiin sitte vaan hirveä setti vartaita tuosta majapaikan kulmalta, mumskis!
Kelit on ollu tosi lepposat. Lämmintä jotain 28 C ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Oikeastaan tosi soppelia, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Iltasin viilenee aina sen verran, että pittää laittaa pitkähijasta päälle.
Tänään oltiin sitte retkellä Kiinan muurilla. Meitä oli viis henkeä, jotka kerättiin mukaan eri hotelleista. Oli aika erikoinen retkipäivän setti!
Aluksi ajettiin muurille noin 70kilsaa Pekingistä. Siellä meillä oli pari tuntia aikaa käppäillä ylös vuorelle, jossa muuri kulki. Vaihtoehtosesti olis voinu mennä vaijerihissillä (extra 10€ per kärsä). Näistä lisäkustannuksistahan ei sitte kerrota yleensä etukäteen. Kiinan muurin pätkiä löytyy sieltä täältä, tämä meidän reissu suuntautu Mu Tianiin. Se oli kyllä tosi hienolla paikalla keskellä vuoria. Tuo osa muuria oli restauroitu 35 vuotta sitten. Kauempana nähtiin paloja raunioista, jotka oli melkeen maan tasalla. Meillä tuli hyvä treeni ku kiikuttiin ylös jalan.
Muurilta ajeltiin Ming -dynastian aikaselle hautapaikalla. Siellä oli muutama 500-600 vuotta sitten rakennettu rakennus. Saman aikusia ku Kielletty kaupunkiki.
Ming dynastian hautojen jälkeen alko reissun kaupallinen osa. Käytiin jade"tehtaalla", tee"seremoniassa" ja tutustumassa kiinalaiseen lääketieteeseen. Kaikki paikat oli kyllä ihan mielenkiintosia, mutta kaikissa perimmäinen tarkoitus on myydä meille turisteille jotain. Kaiken huippu oli lääketieteeseen tutustuminen olympiakylässä. Hommahan meni niin, että opas kerto, että mennään tutustumaan kiinalaiseen lääketieteeseen ja apteekkiin sekä samalla on mahdollisuus ilmaiseen jalkahierontaan. Menimmä sisään ja meijät istutettiin mukaviin nojatuoleihin. Siinä ku jalat lillu jossain yrttihässäkässä, niin kiinalainen täti kerto meille mitä kaikkea kiinalainen tohtori voi nähdä ihmisen käsistä ja jaloista. Sitten tulivat sisään hierojat ja hyvä jalkahieronta olikin! Tovin ku olivat hieroneet, nii alko tulla kommenttia, että heijän ammattilaiset voi poistaa jaloista kovettunutta ihoa, vaan 100 yuania (12€) ja kestää 2 vuotta hoitotulos. Ristoki, jolla on vauvaihon pehmeät jalat ois kuulemma ollu hoijon tarpeessa :D! Sitte kuulemma Riston ois pitäny ottaa sienikuuri yhteen varpaaseen. Ei ne ottaneet kuuleviin korviin ku koitettiin sanoa, että ei siinä varpaassa mitään sientä oo vaan vamma, ko se on jääny oven väliin sillon ku Risto on ollu 4v.
Puolessa välissä puolen tunnin jalkahierontasettiä tuli sisään tohtori, joka alko ennustammaan, mikä terveyen tila kelläki on ja mitä lääkkeitä pitäs popsia, YLLÄRI :D! Brasilialainen äijä oli hiukkasen pyöriä ja sillehän määrättiin vaikka mitä droppia. Sitte se lääkäri kävi käsiksi intialaisiin ja niilläki oli vaikka mitä vaivaa olevinaan. Sitte ko ne rupes niitä lääkkeitä kiikuttamaan jostain toisesta huoneesta ja niitä ois pitäny alkaa ostamaan nii siitähän se soppa synty! Hinnat oli ihan hirveitä ja ties kuinka monen kuukauen kuureja ois pitäny ottaa. Kuunneltiin siinä sitä bolemiikkia, ku ei net kukaan halunnu mitään ostaa ja kauhia tyrkytys oli päällä. Siinä ne tinkas varmaan parikyt minuuttia ja me jo Riston kans viisaana sanottiin, että ei haluta lääkärin analyysia. Lopulta ku ne siinä aikasa tinkas, niin se kiinalainen myyjä, tulkki ja lääkäri suuttuivat ja lähtivät ovet paukkuen ja manaten pihalle. Oli kyllä tosi kummallinen tilanne :O! Myyntikulttuuria a la China :P.
Niin tosiaan, Kiinan muurin lisäksi täällä on koettu myös Kiinan palomuuri :D Ei pääse bloggeriin, mutta hokasin, että päivityksen voi tehä sähköpostilla. Muotoilut on sitte mitä on. Eikä lärvikseen oo myöskään mittään asiaa. Huomenna viimenen päivä Kiinassa ja sitte kohti Indonesiaa.
Heippa!
VastaaPoistaOlipa kiva jutella skypessä lauantaina. Toivottavasti tulee taas tilaisuus jutella uudestaan. Tuntui, että ettehän te olekaan niin kaukana ja kauan reissussa, kun näki kuvankin.
Taas oli hyviä kuvia Pekingistä. Ensimmäinen kuva oli vähän hämy, en oikein osannut hahmottaa mistä se oi otettu; ulkoa vai sisältä.
Onneksi karsititte Pekingin pölyt jaloista, siellä näyttää nyt tunteet kuumenevan Kiinan ja Japanin välillä ja mielenosoituksia näkyi olevan jo Pekingissäkin.
Levätkää ja nauttikaa Gil Airin lämmöstä.
t. Äitee
Samanlaista tuo Kiinalaisten myyntikulttuuri on kuin kotimaassakin, tavallaan. Meillä tarjotaan kahvia tai muilla tarjoomuksilla yritetään rakentaa potentiaaliselle asiakkaalle jonkinlainen velvollisuudentunteeseen perustuva pakko ostaa edes jotain. Jos ei muuta, niin semmoinen kurjuutta hehkuva kärsivä hymy saa monet ostamaan edes sitä jotain. "There is no free lunch", eli monet hankalat tilanteet välttää kun pyrkii spontaaneissa tilanteissa ottamaan vastaan vain sitä mistä on maksanut, ellei sitten kaupan päälle tyrkytetä jotain. (Tällöin on mennyt maksamaan niin paljon liikaa, että puotipuksu kokee tunnontuskia, tai sitten se kaupantekijäinen on mennyt eilen vanhaksi ja siitä on kauppiaan päästävä jotenkin eroon)
VastaaPoistaTuo Hutong-kuva on niistä turisti-hutongeista, joita on rakenneltu vanhojen tilalle viimesen kymmenen vuoden aikana. Vanhoissa Hutongeissa ei mahdu ajamaan edes pyörällä.
VastaaPoistaMutta paljon ootte ehtineet lyhyessä ajassa!
->Z