Ylläksellä

Pitkästä aika oomma lähteneet taas reissuun. Tällä kertaa ihan vaan kotimaan kamaralla Ylläksellä hiihtoloman vietossa. Riston ja minä + Päivi, Kari ja Iiro. Pari päivää on takana ja voi jo todeta, että kyllä taas sielu lepää täällä luonnon helmassa :D! 

Eilen spotattiin koskikara Äkäsjoella hiihtolenkillä ollessa. Tässä muutama otos kaverista. Keli ei ollu paras mahollinen, kun aurinko oli pilvessä. Kontrasti uupuu kuvista.

Sauna

Sauna, se suomalainen jalo keksintö! Aaaah! *ja huohhh* ... Ja kaikki ne muut huokaisevat ja haaveilevat merkitykset. 

Ajatelkaa, että suurin osa maailman väestöstä on autuaan tietämätön saunasta. On niin kuuma, ettei voi edes kuvitella saunovansa. Tai ei ole varaa saunaan. 

Näin ajattelin mökillä Rovajärven rannalla, kun 19.10. saunottiin lumen tuiskuttaessa ja tuulen ulvoessa ulkona. Järveenkin voisi mennä. Avantoon. 

Saunan suuresta ikkunasta katsellessa näkyi valkoiseen lumikerrokseen peittynyt järvi ja tumma metsä. Synkkää ja samalla seesteistä. Kylmää ja kutsuvaa. Täydellinen inspiraation lähde. Kun vain olisi jokin taito, mihin sen kaiken voisi kanavoida. Osaisi maalata tai säveltää tai edes tehdä puukäsitöitä. Ei osaa muuta kuin inspiroitua. Kaikki eivät ehkä osaa sitäkään?

Menkää ihmiset mökeille, nauttikaa ja rauhoittukaa hetkeksi hetkeen. 

Haaparannalla

3.5. Perjantai

Lähettiin käymään yhen yön reissulla Haaparannalla Heinin ja Pekan tykönä. Perjantaina ajeltiin töitten päälle Oulusta ja sitten lauantai-iltapäivänä jatkettiin matkaa Kemijärvelle.

Heinin ja Pekan talo oli upeasti meren rannalla mielettömän kauniiden maisemien ympäröimänä. Muuttolintusesonki oli melkein täydessä vauhdissa ja pongatiin siinä vuorokauden aikana 33 eri lajia. Oma suosikki oli ehdottomasti uivelo, johon ei oltu kukaan aiemmin törmätty. Se oli suorastaan veistoksellinen lintu! Siitä ei tietenkään ole kuvaa :S.

Muita nähtyjä lajeja oli muun muassa tukkasotka, isokoskelo, isokuovi, punajalkaviklo, liro, laulujoutsen ja kurki.

Luonnon katselusta, saunomisesta ja hyvästä ruoasta ja seurasta jäi ihanan harmoninen olotila :)

Tässä muutamia kuvia reissulta.

Teeren soitimella

Nyt on kyllä myönnettävä, että laiskuu ja saamattomuus ovat iskeneet! Maailmanympärimatkan viimeiset tunnelmat ja kotiinpaluu jäi päivittämättä eikä muutenkaan ole yhtään päivitystä tullu sen jälkeen tehtyä. 

Kotiin kuitenki päästiin ja vakuutusyhtiön kanssakin on keretty jo kiistelyt käydä. Pitihän se taas todeta, että vaihtoon menee! Miten se oli se vanhan asiakkaan pitäminen tuli maksamaan 1/5 osaa siitä, mitä uuen hankkiminen...?! Eivät oo OP Pohjolassa ja Eurooppalaisella sitä tajunneet. 

No mutta. Viime viikonloppuna käytiin kattelemassa teeren soidinmenoja Ylikiimingissä. Leiriy'yttiin teltassa suon laijalle lauantai-iltana. Paikka valittiin isän vihjeen ja puhtaan pullan perusteella. Kävi sillain tuuri, että siinä ku talsittiin suon laitaa, niin nähtiin, kun viis terkkoa lähti käppyrämännyistä lentoon. Siinä se oli sitte vahva arvaus, että siihen tulevat aamullaki takasi soimaan. 

Illalla sateli vähä vettä, mutta se muuttu sitte yön aikana lumeksi. Meillä oli kyllä kunnon piilokoju sitten aamuun mennessä :). Risto kävi ostamassa mulle Partioaitasta uuen talvimakuupussin, jossa melkein tarkeni :D! Pikkasen meinas olla vilu yön keskivaiheilla, mutta ihan ok. Pussin mukavuuslämpötilan pitäs olla naisille -9 C, mutta nyt oli -1 ja silti vähä vielä paleli. But that's me! 

Ammulla sitte meillä soitti kello viieltä, mutta Risto heräs jo vähä ennen sitä. Käytiin pissalla, eikä näkyny ulkona mitään. Lunta sato edelleen aika paljo. Ei muutako takas telttaan väijymään ja oottelemaan terkkoja. Mulla saatto ehkä vähä kävästä silmät kiinnikki siinä ^^. Sitten kuuen pintaan Risto herätti, että vilkases nyt ulos! Siellähän oli täyet tsempalot päällä! Laskettiin heti alkuun seittemän teertä, mutta ne kyllä lisäänty koko ajan. Ja oliko ees oviaukko JUST oikeaan suuntaan :D!

Iiro ja Tomppa tuli mestoille siinä puoli seittemän aikaan ja kerkesivät kanssa ihailla soidinmenoja tovin ennenkö kanahaukka tuli paikalle ja siihen päätty ne bileet. Iiro laski, että parhaimmillaan soitimella oli 19 teertä. 

Siinä sitte vielä tulisteltiin, paisteltiin makkarat, evästeltiin ja muuten vain ihailtiin luontoa :)

Tässäpä kuvia.

Viime viikolla käytiin muutes lapinpöllöä kattomassa. Majaili tuossa Vaalantien varressa pellolla. Tässä pari kuvajaista siitä iltaretkestä. 

Los Angeles ja kotia kohti

29.1. Tiistai

Toissapäivänä tultiin Los Angelesiin, tiedossa oli puolentoista vuorokauden pikastoppi. Lentoyhtiö sai hajotettua Riston rinkkaa ja asiaa hoitavaa henkilökuntaa sai ettiä kissojen ja koirien kans klo 1 yöllä. Lopulta päästiin hotelliin ja aamulla saatiin vuokra-auto alle. Otettiin autoksi Volokkarin uus-Kupla kun semmonen sattu olemaan vuokraamon autorivissä vapaana. Olis siinä ollu Dodgejakin yms. mutta otettiin "saksalainen" :)

Losissa ei nyt mitään ihmeenpää ehitty hommailemaan, lauantaina käytiin shoppailemassa Camarillon outletissa. Ostettiin hirveesti kaikkea hirveen halvalla :D! Risto yllätti täysin shoppailukyvyillään ja täytyy myöntää, että meikäläinen joutu viheltämään pelin poikki ensin! Risto haamuili, että tuollaki on kauppoja, joissa ei oo käyty... :D! Mie en vaan ennää pystyny, ku sattu jalkoihin ja selkään niin hulluna. Kello oli sitäpaitti jo viis illalla. Mutta oli kyllä hyviä tarjouksia. Esimerkiksi Guessiltä ostettiin farkut molemmille alle á20€.

Sunnuntaina paluumatkalla Los Angelesiin käytiin äimistelemässä Hollywoodin kylttiä. Ja tietysti ajettiin Hollywoodin ja Beverly Hillsin läpi :)

Sunnuntaina alko sitten pitkä kotimatka. Lento lähti Losista Moskovaan klo 18 paikallista aikaa (klo 4 suomen aikaa maanantaina) ja perillä oli 11h päästä maanantaina klo 17 Moskovan aikaa (klo 15 suomen aikaa). Alun perinhän me oltiin ostettu Air Balticin lippu Riikaan jo samalle päivälle ja sieltä Ouluun, mutta Air Baltic on muuttanu lentoja ja muistaakseni lopettanu koko Riika-Oulu välin, joten se lippu oli meille hyvitetty ja tilalle oltiin ostettu Air Berlinillä lennot Moskova-Berliini-Helsinki ja sieltä Norskilla Ouluun. Ainua ongelma tuossa oli, että lento Berliiniin lähtee vasta tämä aamuna klo 7 aikoihin.

Meinas itänaapurin koneisto vähä yskiä Losiksen kentällä ku oltiin lähössä ilman viisumia Moskovaan. Siinä kun esiteltiin sitte jatkolennon lippuja, niin taittuhan se homma viimein. Puolenkymmentä ukkoa siinä kuitenki tarvittiin pilettejä äimistelemään :D!

Että ny on sitten matkattu jonki aikaa, tällä hetkellä kello on 03:50 ja päivä on tiistai 29.1. ja paikka Moskova. Matkustusta on nyt takana 26h auton palauttamisesta ja viimisen 38h aikana on tullu nukuttua hurjat 4 tuntia! :) Eikä täällä kentällä oo ees kokolattiamattoja, että olis ees vähän pehmiämpi köllötellä :)

Muutaman tunnin päästä matka taas jatkuu, ja jo iltapäivällä ollaan Oulussa. 39 tunnin matkustamisen jälkeen :)

Santa Cruz, Cerro Mesa ja Garrapatero

23.1. Tiistai

Toissapäivänä otettiin ohjelmaksi käyä Santa Cruzin saaren itäreunalla olevalla Garrapatero-biitsillä. Mukaan lähti myös risteilyllä tavattuja räveltäjiä, Jen Australiasta ja Sonja Saksasta. Matkaa biitsille on noin 20km suuntaansa ja välillä käyään 300m korkeudessa ennen ku laskeudutaan biitsille.

Täällä Puerto Ayorassa on sykkeleitten vuokraajia vähän joka kulmalla, mutta pyörien kunto ei oo oikeen kummonen. Yhestä paikasta kuitenki löyettiin kohtuu sykkelit 12USD/hlö/päivä ja lähettiin matkaan. Me saatiin alle Trekin maastopyörät, tai ainaki semmoset tarrat niissä oli :) Ei ne mitään uusimpia malleja ollu, ikää varmasti reilu 10v. Pyörävuokraaja näytti kuvia Cerro Mesa -nimisestä paikasta, jossa on näköalatasanne ja on hienot näkymät saarelle. Päätettiin käydä menomatkalla sieläki ku matkan varrelle sattuu, mitä nyt muutama kilsa ylimäärästä siitä tulis ja 200m lisää nousua.

Vähän ennen Bellavistaa eli noin 5km jäläkeen Jenin pyörästä alkoo kuulumaan klonksuntaa takarenkaan suunnalta. Pikasen analyysin tuloksena takapakan laakerit oli alakamassa antamaan periksi. Jen entisenä triathlonistina kuitenki tuumas, että antaa klonksua ja jatkettiin matkaa.

Ei varmaan päästy ku pari kilsaa Bellavistasta ku Jenin pyörä sano työsopimuksensa irti. Takapakan laakeri oli auennu ja kuulat tipahteli ilosesti hiekkatielle. Jen lähti potkuttelemaan takas kohti Puerto Ayoraa ja aiko tulla biitsille jos ehtii/jaksaa. Onneksi koko matka oli tultu ylämäkeen niin jälkeen päin kuultiin, että onnistu lasketella polkematta melkein tuon koko paluumatkan. Meillä ja Sonjalla pyörät vielä pelas, niin lähettiin vallottamaan Cerro Mesaa.

Parin tunnin polkemisen jälkeen oltiin Cerro Mesalla. Aikamoinen polkeminenhan tuonne oli, koko matka ylämäkeen ja varsinki viimiset 5km aika jyrkkää hiekkatietä. Lopussa urakan kruunas vielä ite Cerro Mesan huipulle nouseminen, porukasta yks polki sinne muut käveli :)

Paikka oli aika hiljanen, vain pari turistia kuskin ja oppaan kans oli tuonne eksyny. Oltiin jo lähössä pois ku paikalle pyörähti pari tyyppiä Cerro Mesan mainoksilla varustetulla autolla. Sanovat, että huipun vieressä on saaren suurin kraateri, jota voi käydä kattomassa. Aiottiin suunnata vielä sinne ennen biitsille lähtöä, ku yhtäkkiä äijä tuumas että se olis sitten 3USD/kärsä ku ootta tänne tullu. Cerro Mesa on kuulemma yksityinen alue, jonne pitää maksaa pääsymaksu. Vähän kyllä turhan myöhään on meiltä pääsymaksua kyselemässä ku missään ei semmosesta manittu. Vähän aikaa väännettiin aisiasta kättä ja mainittiin, että missään ei oo hinnasta mainittu ku tänne tultiin. Päästiin lopulta sopimukseen, että maksetaan 5USD yhteensä meistä kolmesta. Vähän jäi rahastamisen maku... Jos portilla ois ollu hinnasto ku tultiin, niin varmaanki oltais mukisematta maksettu se 3USD/kärsä ku kerran sinne asti oli pyöräilty :)

Käytiin vielä kattomassa se kraaterikin ku kerran piletit maksettiin. Olihan se aikamoinen kuoppa, mutta ei mitään verrattuna Isabella olevaan maailman toiseksi suurimpaan kraateriin :) Alueella käveleskeli myös jättiläiskilpikonnia,jotka suhisi tuttuun tapaan ku vetivät pään kilven sisään ku mentiin lähemmäs kattomaan.

Sitten alkoki alamäki, toistakymmentä kilometriä lasketeltiin Garrapatero-biitsille. Yllätykseksi Jen oli tullu kans biitsille uudella pyörällä. Garrapatero oli kyllä yks reissun hienoimmista rannoista. Väkeä ei ollu turhan paljoa ja saatiin ihailla pelikaanien kalastustaitoja ihan vierestä.

Pienin lounaan jäläkeen alkoki paluumatka ja tiiossa oli 10km ylämäkeä heti alkuun. Pieniä takaiskuja oli taas... Ristolla meni rengas puhki puolen kilsan jälkeen, mutta se ny korjattiin vartissa ja Sonjalla ei toiminu pienimmät vaihteet, joten joutu kävelemään jyrkimmät mäet. Mutta matka meni kuitenki rattosasti ja taas lopulta rehkiminen palkittiin 8km alamäellä :)

Ei silti ehitty neljäksi kalamarkkinalle, missä olis ollu kalanhankintatreffit illan grillausta varten. Onneks kylä on sen verran pikkunen, että ei ollu vaikea löytää muuta porukkaa. Pietettiin sitte kymmenen hengen grillausilta Taylorin majapaikassa, missä oli keittiö käytössä ja pihalla grillintapanen hökötys. Grillattiin semmonen viien kilon tonnikalaköriläs fileinä. Oli kyllä tosi hyvää!

Eilettäin laiskoteltiin vaan kylällä ja tänään oltiin uuestaan Tortuga Bayssa rannalla. Se on kyllä yks hienoimmista rannoista mitä ollaan nähty! Nyt vielä illalliselle ravintolaan, jossa on saareen parhaat jälkiruoat, nam :P! Huomenna suhautetaan sitte Guyayquiliin, jossa ollaan yks yö ennen ku jatketaan Losikseen. Taas on joku pölijä varannu meille semmosen lennon, että päästään kohteeseen vasta puolilta öin. Helemeä!

 Sonja, Jen, Risto ja minä.

Grilli-illallinen: Cecilia, Kino, Tobias, Taylor, Moniek, Michelle, Jen, Sonja ja Risto. 

Cerro Mesalla: Risto ja Sonja. 

Tulivuorikraateri.

Galapagos Cruise Yolita II -laivalla

20.1. Sunnuntai

Seittemän päivän kerrassaan upea Galapagoksen risteily on ohi! Reissu oli täynnä ihan mielettömiä maisemia ja ihmeellisiä lintuja ja eläimiä. Tässä reissuraporttia matkanvarrelta kera muutaman kuvituksen :).

14.1. Maanantai

Eilen starttasi meijän pitkään odotettu kaheksan päivän Galapagoksen risteily. Jo ensimmäinen päivä veti AIVAN sanattomaksi! Miten Galapagos vois koskaan tuottaa kenellekkään pettymystä? Sellasiakin kommentteja on nimittäin kuultu muutamilta keitä on matkalla tavattu.

Päästiin matkaan vasta iltapäivällä, kun koko risteilyporukka (16 henkeä) oli saatu kasaan. Kaikkien oli määrä tavata lentokentällä, mutta itseasiassa yks ainut pariskunta Hollannista saapu saarille lentokoneella vasta ko. päivänä. Kaikki muut oli ollu Santa Cruzin saarella Puerto Ayorassa jo vähintään päivän.

Meillä on tosi mukava porukka. Yhtä vanhempaa pariskuntaa lukuunottamatta kolmenkympin korvilla olevaa sakkia. Aateltiin etukäteen, että paatti saattas olla pullollaan vanhoja amerikkalaisia matkalaukkuturisteja, sen verran hintava reissu kun oli :D. Laiva -Yolita II - on muuten hieno! Alimmalla kannella on ruokailu- ja oleskelutila nahkasohvineen. Toisella kannella on hyttejä ja aurinkotuoleja. Katolla on iso tila, jossa on myös aurinkotuoleja. Hytissäkin on hyvin tilaa ja oma kylpyhuone. Kyllä tässä kelpaa viikon oleskella :).

Ensimmäisenä risteilypäivänä mentiin maihin (saariin?!) kerran. Kyseessä oli Bachas Beach. Todella kaunis hiekkaranta Santa Cruzin saarella. Nähtiin paljon erilaisia lintuja ja parissa laguunissa oli jopa flamingoja. Pelikaanit syöksähteli kömpelön näkösesti veteen aterian perässä ja näytti ne aina jotain saavaakin! Niillä ei kyllä uppoa sukeltaessa ku kolmasosa kroppaa, mutta ehkä kaikki perustuuki siihen valtavaan nokkaan :D! Ranta oli myös täynnä kilpikonnien jälkiä, kun ne oli tullu munimaan hiekalle. Nähtiinki kilppareita uiskentelevan vedessä. Aurinko paisto, mutta ei ollu liian kuuma. Just sopiva, että tarkenee vielä uija, mutta ei läkähy kuumuuteen.

Yön aikana seilattiin Genovesan saarelle. Genovesan saari on aika kaukana kaikista muista saarista ja siten se on myös aika spesiaali.

Maanantaiaamulla rantauduttiin Darwin Bayhin Genovesalle kattelemaan hienoja merilintuja, merileijonia, liskoja sun muita ööppejä. Kaikki eleli saarella sulassa sovussa, eikä piitannu sen kummemmin ihmisistä. Lintujaki pysty kattelemaan tosi läheltä :). Monilla oli ihania untuvikkopoikasia, mutta jokku oli vielä parinettimisvaiheessa. Nähtiin parittelurituaaleja ja -tansseja ja lahjojen antamista :D.

Ennen lounasta ehittiin vielä käyä snorklaamassa. Kumiveneet tiputti meijät jonkin matkan päähän, niin että voitiin sitte snorklata rannan suuntasesti virran matkassa. Lahti oli entinen tulivuoren kraateri ja rannat oliki tosi jyrkät ja syveni äkisti. Vesi on aika kylmää ja meillä oli märkäpuvut päällä. Silti tuntu aika viluselta! Näkyvyys ehkä maksimissaan 10 metriä. Snorklauksen päätavote oli nähä vasarahaita. Oltiin oltu veessä jo varmaan yli puoli tuntia ja osa porukasta oli jo luovuttanu, ku yhtäkkiä syvyyksistä ilmesty kolme vasarahaita suoraan meijän alapuolelle! Oli aika siistin näkösiä kavereita! Jotain 3-4 metriä pitkiä. Meikä näki vielä neljännen ku pyörähin ympäri ja katoin toiseen suuntaan.

Iltapäivällä tehtiin sitte toinen rantautuminen Genovesalle. Käppäiltiin saaren korkeammilla kohilla El Barrancossa, jossa pesi myös paljo lintuja. Ennen illallista uitiin vielä paatilta ja pompittiin paatin katolta seittemästä metristä veteen.

Ruoat on kyllä tosi hyviä ja on riittämiin. Aina ku tullaan takas veneeseen joltain retkeltä, niin oottamassa on vasta puristetut hedelmämehut ja millon mitkäki pikku snäksit. Lounaalla ja illallisella on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Johan tuota meinaa välillä aivan räjähtää! Ja käsittämätöntä, miten monipuolista ruokaa ne kokkailee täällä paatissa!

15.1. Tiistai

Yön aikana matka oli taas jatkunu ja tänä aamuna herättiin Bartolomen edustalta. Ensimmäisillä silmäyksillä ulos näky meressä ihan veneen vieressä merileijona ja kolme isoa haita, jotka kiersi laivaa. Kuulemma ei saanu mennä snorklaamaan, mutta katteltiin haita snorkkeleilla veneen perästä, josta ylsi laittamaan pään veteen.

Jos joku ei ollu vielä kunnolla heränny ku tehtiin ensimmäinen rantautuminen Bartolomelle, niin siinä vaiheessa ku merileijonat alko isotella rantautumislaiturilla, niin ainaki heräs! Kaks merileijonaa oli vallannu raput laiturin yläpuolelta ja ku puolet porukkaa oli päässy kumiveneestä maihin, niin ne heräs ja lähti tulemaan vauhilla kohti :D! Osa pakeni takas veneeseen ja opas yritti huitoa merileijonia lakilla. Hyvä ettei kukkaan tippunu mereen :D! Semmonen hässäkkä siitä synty. Onneksi merileijonat löysi viimein kohan mistä hypätä veteen ja kaikki selvis tilanteesta ehjin nahoin.

Bartolomella ei kasvanu juuri mitään, koska saari oli vielä niin nuori, vain noin miljoona vuotta. Vain muutama laavakaktus ja kituva pensas jähmettyneen laavan ja tuhkan keskellä. Saaren korkeimmalta kohalta näky komeat maisemat ja joka puolella pysty erottamaan tulivuorten sammuneita kraatereita.

Ennen lounasta oli taas vuorossa snorklausta. Tällä kertaa nähtiin yks White Tip Reef-shark, muutama rausku ja tietysti valtavasti pienempiä kaloja. Näkyvyys oli parempi ku eilen.

Iltapäiväksi rantauduttiin Santiagon saarelle Sullivan Bayhin. Siellä oli tuoretta, vain sata vuotta vanhaa mustaa laavaa, jossa ei kasvanu vielä mitään. Lahdessa oli myös hyvä snorklata ja ei oo kyllä ikinä nähty määrällisesti niin paljo kaloja ku nyt. Lahdessa uiskenteli monia valtavia kalaparvia, joista osassa yksilöt oli vieläpä tosi kookkaita. Nähtiin rauskuja, pari kilpikonnaa ja taas yks hai, täällä niitä tuntuu olevan vähä joka puolella :O!

16.1. Keskiviikko

Tännään rantauuttiin Isabellalle. Mentiin muka kattomaan maailman toiseksi suurinta kraateria, mutta usvan ja pilvien vuoksi ei kyllä nähty muuta ku usvaa ja pilviä! Vierailtiin myös maakilpikonnien kasvatuskeskuksessa ja flamingolammella, mitkä ei sinällään ollu mitenkään ihmeellisiä paikkoja.

Iltapäivä saatiin hengailla vapaasti Isabellan pääkaupungissa Puerto Villamilissa. Yritettiin muun muassa ettiä pankkia tai muuta paikkaa, jossa vois nostaa rahaa tai etes vaihtaa euroja dollareiksi, mutta turha toivo. Tiiettiin, että pankkiautomaatista on ees turha haaveilla. Meillä on kyllä vielä joku roponen, mutta toisilla tilanne on heikompi :)

17.1. Torstai

Aiiikasta relax -meininki! Seilataan pari tuntia eteenpäin Isabellan länsipuolella. Aurinko paistaa ja meikä makaa paatin katolla. Frigate -lintu liitää kevyen näkösesti paatin vierellä. Se näyttää tykkäävän laivasta.

Aamulla käytiin ajelemassa kumiveneillä Elisabeth Bayllä mangroveiden seassa. Mangroveiden reunastama lahti oli täynnä merikilpikonnia. Päästiin seuraamaan yhden parin parittelua ihan läheltä. Aivan jäätäviä kuvaustilanteita. Nähtiin myös pingviinejä ja lentokyvyttömiä kormorantteja, jotka kuivatteli siipiään kivillä. Hauskaa miten lintu on oppinut uimaan niin hyvin, että on unohtanu miten lennetään :) Mutta vielä se sukii höyheniä ja kuivattelee siipiä uimisen jälkeen niin ku muutki linnut.

Lähettiin suuntaamaan laivalla kohti seuraavaa paikkaa Urbina Baytä, ku yhtäkkiä laivan henkilökunta alko huutelemaan jotain ja juoksentelemaan ympäriinsä. Yks kanto jo pelastusrengasta, eli tais olla mies-yli-laidan -tilanne. Oleskelutilan ikkunasta sitten nähtiin, että laivasta oli paiskattu mereen iso kanisteri, jota henkilökunta lähti "pelastamaan". Eipä aikaakaan ku laiva oli käännetty takas tulosuuntaan ja kanisteri oli haettu kumiveneellä laivan kannelle. Paaritki oli kaivettu esiin ja kippari anto kanisterille tekohengitystä :)

Iltapäivällä ohjelmassa oli kävely ja snorklausta. Rantauduttiin Isabellan Urbina Bayhin ja jätettiin snorklauskamat rannelle kun lähettiin kävelemään pusikkoon. Ei menny aikaakaan ku törmättiin ekaan maa-iguaaniin, joka köllötteli Poison Apple -puunvarjossa. Samalla reissulla nähtiin vielä pari maa-iguaania lisää sekä muutama jättiläiskilpikonna. Kello oli reilu kaks ja kaikki eläimet vietti siestaa varjossa. Keli oli tosi kuuma, joten snorklaus teki kutaa. Ei oo koskaan nähty niin paljo kilppareita! Ja osa oli vieläpä valtavan kokosia!

Yöksi ajettiin Isabela-saaren suojaisaan Tagus Bayhin, jonka on vanha kraateri.

18.1. Perjantai

Tänään oli poikkeuksellinen aikataulu, 5:50 herätys, 6:00 kumiveneellä Tagus Bayn rantaan ja kävelemään Darwin Lakelle ja kraatereiden reunalle. Keli oli hieno ja pitkästä aikaa ei ollu kuuma ku oltiin aikasessa liikkeellä. Rannalla meijät otti vastaan pari merileijonaa ja kormoranttia. Iguaanit oli varmaan vielä untenmailla, vaihtolämpösiä ku ovat. Maisemat oli kyllä hienot! Joka puolella sammuneita kraatereita ja parasiittikraatereita. Paluumatkalla nähtiin vielä muutama pingviini uuskentelemassa pikkukalojen perässä.

Aamupalan jälkeen oliki vuorossa snorklausta Tagus Bayssä. Ensin mentiin merta eemmäs kalaan eikä nähty muuta ku yks pingviini sukeltamassa. Siirryttiin sitten lähemmäs venettä ja heti oli enemmän nähtävää. Spotattiin yks meri-iguaani uiskentelemassa pinnalla ja sitä ku seurattiin rannemmas, niin nähtiin isompi iguaani syömässä merilevää tarrautuneena meren pohjaan. Siitä muutaman metrin päässä nähtiin kun pari pingviiniä hyppäs kalliolta veteen ja sukelsi :).

Iltapäivällä mentiin rantaan Fernandinalle Punta Espinozalla. Tuntuu käsittämättömältä, että edelleen löytyy toinen toistaan erikoisempia paikkoja, vaikka ollaan oltu paatilla jo melkeen viikko! Punta Espinoza oli täynnä meri-iguaaneja. Niitä oli rannoilla suorastaan läjittäin :D! Piti ihan kattoa mihin astuu, ettei tallo niitten päälle. Merileijonia oli myös paljo ja pikkusia laavaliskoja.

Oli kyllä melko täys päiväohjelma, kun Punta Espinozalta palattua suoritettiin taas pikanen varusteijen vaihto ja lähettiin snorklaamaan :D. Risto oli onnekas ja näki vielä yhen puuttuvan Galapagoksen snorklausspesialiteetin - sukeltavan lentokyvyttömän kormorantin!

Illalla paatin generaattori sano sopimuksen irti. Siinä oli ollu jo aiemmin jotaki vikaa, mutta tällä kertaa korjaaminen ei ollukkaan ihan puolen tunnin homma. Oltiin sitte koko ilta pimeässä. Onneks porukalla oli taskulamppuja matkassa :). Myös illallinen myöhästy ja se oli todella karsittu versio normaaliin verraten. En tiiä millä ihmeellä ne sai mitään kokattua :O! Kaheksan aikoihin ylitettiin päiväntasaaja.

19.1. Lauantai

Päivän ensimmäinen rantautuminen tehtiin Playa Espumillalle. Se oli pitkä kaunis hiekkaranta, jossa saatiin erityisesti ihailla ja valokuvata pelikaanien kalastustaitoja. Melko kömpelön näköstä touhua :D! Mutta hienoa fotoa tuli :P.

Ennen lounasta siirryttiin Rapidan edustalle, jossa pienen kävelyn jälkeen snorklattiin. Vesi oli ehottomasti koko reissun kirkkainta. Virtaukset oli melko kovia ja tietty lähettiin menemään myötävirtaan ja takasi tuleminen oli melko työn takana ilman räpylöitä. Nähtiin taas haita, kilppareita, valtavia kalaparvia ja merileijonia. Mentiin snorklausretken jälkeen vielä uiskentelemaan merileijonien kanssa rantaveteen, mutta siinä ei uskaltanu kauheen kauaa olla. Kavereilla alko olla vähä rajut leikit ja paikalle tuli myös äitimerileijona... :D!

Ennen illallista kapteeni hälytti porukan kannelle kattomaan valaita. Melkonen tuuri meillä kaikkien luontokappaleitten kanssa :O!

20.1. Sunnuntai

Reissun viimesenä päivänä pisteeksi iin päälle puolenkymmentä delfiiniä tuli uimaan ja hyppimään laivan eteen. Siihen näkyyn oli hyvä lopettaa risteily ja palata takas kuivalke maalle :). Nyt hengaillaan vielä neljä päivää Puerto Ayorassa, ennen ku hidas kotimatka alkaa.

Bachas Beach. 

Flamingo lake on Bachas Beach. 

Sally Lightfoot. 

Great Blue Heron. 

Greater Flamingo. 

Marine Iguana. 

Sealion. 

Yellow-crowned Night Heron. 

Swallow-Tailed Gull. 

Galapagos Sealion.

Galapagos Shark. 

Bartolome. 

Bartolome. 

Risteilyporukka. 

Meijän paatti. 

 Isla Santiago.

Sullivan Bay. 

Flightless cormorant. 

Flightless cormorant. 

Galapagos pinquine. 

Parittelevat merikilpikonnat. 

Elisabeth Bay. 

Jättiläiskilpikonna. 

Maaiguaani. 

Meri-iguaani. 

Tagus Bay. 

Galapagos Pinquine. 

 Darwin Lake.

Brown Pelican.

Meri-iguaaneja. 

Rabida.