9.12. Sunnuntai
Aamusella oli mahtava mennä kuumiin kylpyihin kun aurinko oli nousemassa ja ilma oli vielä viileä. Risto meinas kyllä vähä protestoija ku herätin sen 6.20, että lähtä kylpylään :P. Mutta oliko parempaa ku yksityiset kuumat altaat ja maaseudun rauha :)!
Waikitesta jatkettiin matkaa kohti Rotoruaa. Jostain googlen ja tripadvisorin syövereistä käyntikohteijen listalle oli pätkähtäny Waimangu Volcanic Valley, josta meillä ei ollu muuta tietoa, ku että hyvät arvostelut se oli saanu!
Aateltiin, että 35 taalan sisäänpääsymaksu oli kohtuu suolanen omatoimisesti suoritettavasta kävelystä. Mutta kyllä se oli kuiten paikka, jota ei kannata jättää väliin, makso mitä makso. Waimangu -laakso oli alue, jossa vuonna 1886 oli mossahtanu seittemän tulivuorta ja seurauksena syntyny erittäin aktiivinen kraaterilaakso, jossa höyryä ja kuplia nousee joka nurkalta :O. Oliko pikkasen erikoinen paikka!! Me käveltiin 3,6 kilometrin reitti ees taas, vaikka bussillaki ois päässy takasin.
Matkalla oli inferno kraateria, marmoriterassia, kuumia lähteitä, tulikuumia jokia - you name it - they've got it :D! Heh! Siellähän se meniki aamupäivä äimistellessä ja todettiin taas kerran, että hyvä että on eväät -AUTOSSA! Mutta kyllä maistu kinkku, juusto, avocado, paprikaleivät aika hyviltä viimein puolen päivän jälkeen ku päästiin takas parkkipaikalle :).
Ajettiin siitä sitten vähän matkan päähän Rotoruaan, jossa käytiin turisti-infossa tsekkaamassa, oisko vielä jotain nähtävyyksiä, joita kannattais käyä ko. alueella. Kysäsin myös taas kerran Hobbitti -postimerkkejä (äitille) ja vastauksena sama kummastunu katse ku aikasemmillaki kerroilla. Ja minä taas selittämään...että ku se uus elokuva...ja Suomessa oli ollu lehessä...ja äiti toivois sellasta postimerkkiä... Mutta ei ollu infon kaveri kuullukkaan moisista merkeistä. Rotoruassa olis ollu kyllä posti, mutta eihän ne sunnuntaisin ole auki. Ai nyt on sunnuntai! :D
Ruokavarantojen täydennyksen jälkeen jatkettiin kohti Otorohangaa, joka oli valikoitunu seuraavaksi majapaikaksi. Vastassa oli Kiwi Campsites -leirintäalueella Peter, joka toimi leirin isäntänä. Petrillä löyty kovasti juttua ja se oli selvästi parempi porisemaan ku kuuntelemaan. Onneksi älysin heti kärkeen mainita grillistä, jota oli mainostettu nettisivuilla. Eihän sellasta varsinaisesti alueella ollu, mutta Peter viritti meille käyttöön omansa kun sanoin, että varta vasten tultiin grillin takia. Tuossa sitte äsken paisteltiin hunajavihannekset ja lihavat marmorisoituneet naudan filepihvit. Namskis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti