MacDonald Creek, Paparoa National Park

3.12. Maanantai

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi asetuttiin MacDonald Creekin telttailualueelle vähän matkan päähän Franz Josefista. Vihreän nurmialueen lisäksi telttailualue tuntu jatkuvan kivikkoalueelle, josta oli upea näkymä järvelle, joelle ja mettään. Me ku ollaan sen verran erakkoluonteita, niin tuumattiin, että sinnehän me ylhäiseen yksinäisyyteen pysäköijään motorhome! Laitettiin ruoka ja sitte Risto lähti järvelle kalalle. Minä päätin vähä relata ja lukea kirjaa ennen tiskejä.

Ei menny kuiten aikaakaan ku Risto tuli takasi KALAN KANSSA :)! Ei se iso ollu, mutta oikeinki maukas! Viimein yks kala! Noh, siinä ku aloin tiskaamaan niin ONNEKSI oli vesi loppu. Nimittäin piti lähtä hakemaan vettä hanasta huussien vierestä ja jäätiin sitte nurmelle leiriin, ku oli jo pimeäki. Eipä nuista muista kanssamatkailijoista enää pimeällä enää kovin harmia ole :P. Hyvä että jäätiin nurmelle, koska aamulla ku herättiin ja meinattiin lähtä järvelle kalalle, niin jouduttiin toteamaan, että ei muuten onnistu. Kivikko, jossa motorhome edellisenä iltana seiso, ja sitä myöten pääsy joelle, oli tulvan vallassa :O! Fhuh! Kyllähän me vähä siinä mietittiin jo saapuessa, että meneeköhän tässä joskus vettä, mutta tuumattiin, että saa olla melko tulva, että menee. Ja sitä paitsi alueella oli tosi paljo muita renkaan jälkiä ja oikein penkassa aukko, josta kivikolle pääsi ajamaan. Juuuh..

Ei muutako kohti uusia kalapaikkoja. Kalasteltiin siinä matkalla Paparoan kansallispuistoon muutamissa eri paikoissa ja koko päivähän siinä vierähti matkanteossa. Mitenkään nopiaa täällä eteneminen ei oo muutenkaan, ku teillä on parhaillaan 90 asteen mutkia hirveissä mäissä. Vauhti on pakko puottaa kohtuu usein jopa 30km/h jos meinaa tiellä pysyä.

Saavuttiin sitte Punakaikiin neljän jälkeen iltapäivästä ja todettiin, että parempi pitää huoltoilta, ku vettäki tuli ja hirviä sumu oli niin, ettei nähny ku joitain satoja metrejä eteenpäin. Mentiin "kylän" ainoalle leirintäalueelle, joka oli kyllä ihan kelvollinen paikka. Saatiin pestyä kaikki pyykit (= kaikki vaatteet :D), kuivateltua lämpölaitteella Riston kengät ja laitettua kuvat kamerasta koneelle. DOCin operoimilla telttailualueilla ku ei oo sähköjä tai pahemmin muitakaan fasiliteetteja, niin jää välillä tuo huolto vähä huonolle.

Vähitellen on päästy taas mukavaan retkeilijän unitytmiin, nii että herättiin maanantai aamuna taas kuuen pintaan. Positiiviseksi yllätykseksi aurinko paisto täyeltä terältä :). Syötiin aamupala ja jo kaheksalta oltiin tien päällä menossa kohti Fox -luolalle johtavaa retkeilyreittiä. Reitti osottautu mielenkiintoseksi ja haastavaksi kerä upean luolan. Jouvuttiin ylittämään matkalla kaks joen uomaa, joissa oli kohtuullinen virtaus ja vesi ihan sika kylmää! Ei muutako kengät ja sukat pois ja housut kääryleelle niin ylös ku meni. Kyllä siinä kieltämättä vähä jännitti ku repussa oli kolmen tonnin eestä kameravehkeitä ja tukikeppiki unohtu mennessä ottaa matkaan :D! Puolentoista tunnin päästä päästiin perille 200 metriä syvälle kapealle luolalle, jota lähettiin tutkimaan taskulamppujen valossa. Ihan hieno mesta! Stalagmiitteja ja stalagtiitteja oli paljon.

Tulomatkalla pysähyttiin kalalle Fox joelle yhteen tosi hyvännäköseen joen kohtaan. Siinä kasailtiin virveleitä ko huomattiin, että siinähän se toista kilonen taimen möllöttää joen toisella laijalla kohtuu matalassa :O! Kauheella vauhilla laitettiin onget kasalle ja vieheet kiinni. Hiljaa hiivitiin isolle kivelle heittopaikoille. Risto oikein toppuutteli mulle, että mennä kyyryssä, ettei se nää meijän varjoja ja säikähä. Aivan turhaan! Aivan sama, vaikka ottaan ois napsahtanu viehe, niin ei se taimen ollu kiinnostunu. Otti vaan muutaman laiskan potkun sivummas :D! Että silleen... Varmaan melkeen puoli tuntia nakottiin kaikkia mahollisia vieheitä jordaaniin ja lopulta toivoteltiin taimenelle hyvät jatkot ja lähettiin kävelemään autolle. Noh, kyllähän se kerran kävi vähä kopasemassa Riston viehettä, mutta siinä se. Nyt Risto meinas alkaa tekemään huomiselle perhoa kaikista mahollisista tilkkeistä mitä meiltä mahtais löytyä.

Aamureippailuilta suunnattiin takas Punakaikiin, joka on kuuluisa pannukakkukivistään (Pancake Rocks) ja vettä sylkevistä muodostelmistaan (Blow Hole). Täytyy kyllä sanoa, että oli upea paikka!! Mutta ehottomasti paikalla pittää olla nousuveden aikaan, ku sillon ilmiö on mahtavimmillaan ja vesi räiskyy tosi korkealle ja muodostaa sateenkaaria. Taas kerran kuva kertois enemmän ku tuhat sanaa.

Illaksi vähän toista sataa kilometria pohjosta kohti Lyellin telttailualueelle. Tämä on kyllä yks mukavimpia telttailualueita, missä on yövytty. Tosi kaunis ympäristö ja grillitki löytyy. Paisteltiin tuossa justiin kunnon pihvit ja syötiin pihalla auringon vielä lämmittäessä mukavasti :).

Fox Cave Paparoa National Park.

For River.

 Pancake Rocks Punakaiki.

Punakaiki Blowholes.

Spotted Shags on Pancake Rocks.