25.12. Tiistai
Viime yö meni vähä heikoilla unilla ku paikalliset juhli joulua. Hirmu ilotulitukset jatku yhteen asti yöllä, jonka jälkeen naapurissa alko bileet. Soiton ja laulun taso huononi sitä mukaa kun kello kävi kohti aamuyön tunteja. Meillä soi kello 06:15, jolloin bileet oli yhä käynnissä.
Meillä oli tarkotus lähtä sukkelasti bussilla Machu Picchulle heti aamupalalta, mutta suunnitelma hieman muuttui. Ku herättiin, niin ulkona sato vettä, jonka vuoksi toimittiinki aiottua laiskemmalla otteella. Mentiin kuitenki aamupalalle puoli seiskaksi, mikä oli sovittu edellisenä iltana hostellin emännän kanssa. Aamupalaa tai emäntää ei kuitenkaan näkyny. Pöyässä oli vaan leipiä ja voita ja astiat katettuna.Tovin oottelun jälkeen Risto lähti keittiöön tutkailemaan asiaa ja tuliki pian gourmet annosten kanssa takasin. Heh :D! No ei ku kuumaa vettä sentään löyty niin saatiin kupposet teetä palanpainikkeeksi.
Tuumailtiin siinä, että ei taijeta olla toista yötä tässä firmassa. Tulihan se emäntäki siihen viimein ja tekas meille munakokkelit ja toi appelsiinimehut. Mikään ei kuitenkaan voinu enää pelastaa tilannetta vaan päätettiin häipyä. Checkoutissa sitte mietittiin, että kuinka tuota sais tingattua hintaa vähän alemmas. Varausta tehessä puhelimessa hinta oli sovittu 40 dollariin, mikä on aivan liikaa tasoon nähden. Homma ratkes siinä vähä ku ittekseen meikäläisen loistavalla espanjankielen taijolla, ja loppuhinnaksi muodostu 80 solia eli 33 dollaria.
Kimpsuinemme suunnattiin uuen hostellin ettintään. Tovin päästä löytyki Trip Advisorissa hyviä arvioita saanu Wachuma. Asetuttiin majaksi ja ihan hyvänolonen paikka tämä on. Iltasella sitte ku oltiin menossa suihkuun niin huomattiin pikkunen puute. Meillä kun nuo isot reput on Cuscossa säilössä, niin ei tullu pyyhkeitä matkaan. Piti sitten mennä pyytämään respasta pyyhkeitä, ku ei huoneessa ollu. Espanjaksi ja elekieleksi käyvyn keskustelun pohjalta ymmärsin, että pyyhkeitä ei ole, koska ne on kaikki märkiä ku ulkona sataa. Noh, saatiin me sitten kuitenki kaks 20x30cm pyyhettä :D!
Hostellihässäkän jälkeen suunnattiin Machu Picchulle lähteville busseille. Alunperin tarkotuksena oli lähtiä bussilla klo 7 aikohin, mutta nyt oltiin noin tunti myöhässä. Bussi onneksi lähti heti, koska aamulla on paljon menijöitä ja bussit lähtee ku ovat täynnä. Olishan tuolle bussimatkalle ollu vaihtoehtoki, nousta kävellen kylältä Machu Picchun portille, matkaa 8km ja nousua noin 400m. Oltiin kuitenki laiskoja ja mentiin bussilla, joka sekin on tietysti paikalliseen tapaan ryöstöhintanen, meno-paluu 17 USD :)
Oltiin kuultu huhuja, että Machu Picchulle ei saa tuoda vettä muovipulloissa, koska pulloja olis ympäri puskia puolen miljoonan vuosittaisen kävijän jäljiltä. Meillä ei tietty mitään alumiinista vesipulloakaan ollu vaan otettiin litran muovipullo mukaan. Pakkohan sitä vettä on olla jos meinaa kiikkua 3km korkealle vuorelle! Onneksi eivät tutkineet meidän laukkuja portilla :)
Pienen suunnistusurakan jälkeen löydettiin Machu Picchu Montanalle menevälle polulle ja alettiin rämpiä huipulle noin klo 9 aikoihin. Voin sanoa, että olipa aikamoinen nousu! Nousua tais olla jotain 500m ja aikaa siihen kulu about 1,5h, eihän tuo muuten pahalta kuulosta mutta ollaan kuitenki 2,5km korkeuvessa ja ilima sen mukasen ohutta. Matka meni suurelta osin sademetsämäisessä maisemassa upeiden orkkideojen ja muiden kukkien ympäröimänä. Huipulle päästyä oli kyllä huikiat maisemat! Monet vuoret, niinku Machu Picchu Cerroki kohosi pilvien yläpuolelle ja näytti upelta ku pilvimassat liikku vauhilla vuorten välissä. Eipä olla kyllä ikään nähty niin teräviä vuorten huippujakaan ku Perussa on! Ympäröivien vuorien lisäksi huipulta näky tietysti koko Machu Picchun raunioalue ja Wayna Picchu, jonne voi myös kiivetä. Huipulla juotiin salakuljetettua vettä ja syötiin niin ikään salakuljetetut eväät ennen ku lähettiin takasin päin :) Alaspäin tulo oliki sitten huomattavasti helepompaa, mitä ny jalat alko mennä löllöksi. Koko reissuun käytettiin aikaa noin 3h.
Vuorenvallotuksen jäläkeen suunnattiin tutkimaan Machu Picchun raunioita. Etukäteen oltiin vähä luettu paikasta, ja osattiinki oottaa mitä oli luvassa. Vaikka keli ei ollu kummonen niin alueella oli porukkaa ku pipoa, mutta hyvinhä sinne sekaan pari suomituristiaki mahtu. Yllättävän vapaasti alueella sai kävellä, ainoastaan muutama tärkiämpi kohe oli aijattu. Liekö tämän vuoksi UNESCO on huolissaan alueen liiallisesta kulumisesta... Suurin osa raunioista oli myös 'liian' hyvän näköisiä, eli ne oli selvästi rekonstruoitu eli uudelleen rakennettu. Onneksi täällä ei sentään ollu käytetty näkyvästi betonia kuten Meksikon pyramideilla :) Siinä tais sitten pari tuntia kulua äimistellen ja kuvia räpsien ku lopulta voimat alko ehtymään ja vettäki alko tulla taivaalta. Paikka oli kyllä ehottomasti käymisen arvonen, kun rauniot ja vuoret yhessä muodosti jotenkin spektaakkelimaisen kokonaisuuen.
Viscachas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti