1.12. Lauantai
Perjantaina sitten jatkettiin matkaa edelleen kohti pohjosta ja Haastin kohalla tultiinki jo rannikollekkin. Pysäheltiin matkalla joitain kertoja erinäisille näköalapaikoille ja huomattiin, että "lumihuippuset vuoret & lauhkean ilmaston sademetsä" -näkymä alkaa kokea inflaatiota :D! "Ai, tää oli taas tämmönen!"
Iltapäivällä saavuttiin Westland Tai Putini -kansallispuistoon, jossa on sademetsän lisäksi kaksi suurta jäätikköä: Fox Glacier ja Franz Josef Glacier. Käytiin Fox Glacierilla lyhyellä kävelyllä, joka vei 200 metrin päähän jäätikön reunasta. Oli kyllä vaikea kuvitella, että jäätikkö olis oikeasti vaarallinen paikka, ku se niin seesteisenä siinä edessä jähmötti. Mutta varotuskylttien mukaan sinne on ihmisiä kuollu ku ovat menneet liian lähelle ja saaneet jään murikoita niskaan. Tällä hetkellä ilman opastettua kierrosta ei pääse kovin lähelle jäätikköä, ku täälläki nämä jäätiköt pakenee jatkuvasti. Mitähän tuo ois ollu...useita satoja metrejä vuodessa kuitenkin!
Pyyhällettiin kävelyn jälkeen Franz Josefin ohi Okaritoon, jossa meillä oli varattu illaksi Kiwin spottaus retki. Ei siis hedelmä, vaan lintu :P! Ja jos tarkemmin sanotaan, niin Okarito Brown Kiwi oli tarkotus nähä. Kiwejähän on viittä eri lajia Uudessa Seelannissa.
Okarito Kiwi -tour oli kyllä tosi erikoinen ja mieleenpainuva elämys! Kokoonnuttiin klo 19.45 firman toimistolle, joka oli firman omistajan Ianin autotallissa. Myöhäinen ajankohta johtu siitä, että kiwit on yöaktiivisia. Käytiin läpi vähä illan kulkua ja yleistietoa kiweistä ja otettiin mukaan tarvittavat varusteet. Jokaiselle taskulamppu, hyttyslakki ja lämmin fleese, lisäksi muutama lälläri ja ianille radiosignaalin kuuntelulaitteet. Tuli heti jo alkuun sellanen olo, että nyt on tosi kyseessä ja jos oikeesti halutaan nähä kiwi, niin kaikkien kymmenen ryhmän jäsenen täytyy olla 100 -prosenttisesti matkassa. Odotettavissa oli siis ennalta määrittelemätön aika hiljaa puskassa kökkimistä :D!
Ajettiin autolla mettään, jossa sitten Ian kartotti vähä radiopaikannuksen avulla muutaman kiwiparin sijaintia. Okarito Brown Kiwejä on jäljellä 385 yksilöä ja ne on kaikki 10km x 10km alueella. Osalla niistä on jalassa radiolähetin ja joidenkin yksilöiden reviirin ja käyttäytymisen Ian tuntee hyvinki tarkkaan. Osottautu, että yks kiwipari - BZ ja Beamout - oli kohtuu lähellä meitä ja sopivasti molemmat eri puolella mettäpolkua. Ian tiesi, että BZ (uros) tulee ylittämään polun jossain vaiheessa iltaa tavatakseen kumppaninsa Beamoutin. Siinä kohtaa meijän pitäs olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan!
Hajaannuttiin kahteen ryhmään tarkkailemaan molempia yksilöitä ja yritettiin kuunnella niitten rahinoita puskassa. Siinä sitä seistä tökötettiin pimeäsä mettän reunassa liikkumatta aivan hiiren hiljaa ja ootettiin, että jotain tapahtuis :). Lällärien avulla piettiin yhteyttä Ianiin, joka kulki polkua pitkin kuunnellen kiwien paikannussignaaleja.
Parinkymmenen minuutin päästä alko sitte tapahtua! Ian hälytti radiopuhelimella koko ryhmän kasaan, koska BZ oli antanu vahvan signaalin lähellä polkua kilsan päässä poispäin autolta. Sieltä sitten liikuttiinki aika nopiasti takaspäin kohti parkkista, kun BZ lähti taas liikkeelle. Viimein pysähyttiin ja rahina puskassa tuli selkeämmäksi. Meijän piti kaikkien seistä tiiviissä rivissä polun suuntasesti, että jokainen sitte näkis BZ:n kun se tulee polulle. Ensin kuultiin kiwien kutsuhuutoja ja sitte BZ tuli polulle ihan minun nokan eessä :)!! Se seiso polun toisella puolella, metrin päässä minusta saniaisten alla tovin, ennen ku otti hirmusen spurtin tien yli ja sinne se taas katos pusikkoon! Risto oli rivin toisessa päässä, joten se näki vähän vähemmän, ainoastaan BZ:n spurttinäytöksen :)
Aika uskomatonta, että me nähtiin se! Ei todellakaan mikään helppo tehtävä, eikä mikään pitkä katselmus :D! Mutta sata miljoonaa kertaa hienompaa on ensin kokea kiwin elinympäristö ja sitten nähä se omassa elementissään spurttaavan polun yli, kuin tuijottaa sitä jossain eläintarhassa lasin läpi ja kuvitella miten se kärsii. 22.30 oltiin jo takas Okariton kylässä, mikä oli Ianin mukaan superonnekasta, koska pari iltaa sitte tuohon aikaan ei kiweistä ollu ollu vielä minkäänlaisia havaintoja. Ian piti tarkkaa kirjaa kiwihavainnoistaan, ja tämän kuukauden saldoksi tuli 100%, eli joka reissulla oli nähneet kiwin.
Piettiin majaa Okarito Community Campgroundilla, joka oli kyllä tosi hyvä mesta! Hinta 10$ per henki ja oli grillit, suihkut, kierrätys yms. Sisääntulossa oli jopa myynnissä paikallisesti kasvatettuja yrttikimppuja á $2, mikä oli ihana pieni lisä koko idylliseen ympäristöön :). Nyt meijän kämpperissä tuoksuu rosmariini, minttu, krassi ja ties mikä muu, mitä ei ees tunnistettu.
Tänään lähettiin herättyä takas Franz Josefiin ja otettiin skypepuhellu kotiin, kun isällä näytti olevan skype -linjat kuumana. Nettiä ei tosiaan oo ihan missä vaan! Lähinnä muutaman sadan metrin säteellä isompien kylien keskustoista. Esim Okaritossa ei ollut kenttää ollenkaam.
Sitten tehtiin eväät ja suunnattiin pienelle kävelylle sademetsän siimekseen. Lake Wombat -järvellä oli ihana piknik -paikka täynnä linnun laulua :). Iltapäiväksi mentiin lillumaan kuumiin altaisiin, jokka ei kyllä ollu luonnollisista lähteistä, mutta ajo asiansa.
Boundary Creek DOC Campgrounds.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti