Peruun selvittiin!

22.12. Lauantai

Puhhuijaa! Voi sanoa, että on ollu kohtuu rankat viimeset kolme - neljä päivää.

Jollain ihmeenkaupalla päästiin lähtemään Fijiltä kohtuu aikataulussaan, ehittiin Los Angelesista Liman lennolle ja joitain kymmeniä tunteja myöhemmin saavuttiin kohteeseen jotakuinki kuolleina.

Oli onni, että mentiin käymään sykloonin jälkeen henkilökohtasesti lentokentällä, koska netissä ollu tieto, että lento on siirretty seuraavalle päivälle ei pitäny paikkaansa. Ei kyllä uskottu, että oikeesti lähetään, ennenkö meillä oli boarding passit käessä. Los Angelesiin oli nimitäin menemättä myös 17.12. päivän lento, joka operoitiin tismalleen samalla numerolla, ku meijän 18.12. lento. Päivällä ku käytiin kentällä kysymässä lentoa, niin jäi hyvin epäselväksi, että minkä päivän lento lentää ja ketä voi tulla koneeseen. Vähä jäi semmonen kuva, että kuka vaan, jolla on lippu Los Angelesiin on tervetullu :D! Kuulemma "on kuitenki niin moni jumissa, että ei tuu ylibuukkausta". Hmmm...

Noh, näin kuitenki oli, että päästiin kyytiin! Lähtöajan piti olla 22:50, mutta boardingi tapahtu vasta klo 02:00. Air Pacific oli ottanu charter koneen Atlas Airilta ja se oli ihan hillittömän kokonen masiina. Ja totta tosiaan, kone oli niin tyhjä, että lähes jokaselle oli oma penkkirivi käytössään! Oli mukava vetää tirsaa, ku oli tilaa :).

Aikavyöhykkeet vaihtu ja kello siirty eteenpäin ja taaksepäin ja lopussa ei tiietty enää mikä päivämäärä oli kyseessä. Saavuttiin Limaan paikallista aikaa kello 15 hujakoilla ja otettiin lentokentän taksimafialta kyyti majapaikkaan Mirafloresin kaupunginosaan.

Oli LA:n kentällä hätäseen varattu huone Backpackers Perusta, mutta ei niillä siellä mitään varausta ollu. Kait sen varausmaksun saa luottokunnalta takasin... Backpackers Perussa ei ollu muuta hyvää ku sijainti, mutta oltiin niin katkipoikkiväsyneitä, että ei jaksettu vaivautua vaihtamaan mestaa. Oltiin sitte kaks yötä siellä.

Meni oikeesti kaks päivää käytännössä nukkuessa!! Kokkeiltiin kans selvittää matkaohjelmaa seuraaville viikoille, mikä ei ollu helppo tehtävä. Läheisessä ostoskeskuksessa oli infopiste, jonka työntekijä puhu jonkin verran englantia. Sillä ei kuitenkaan ollu juuri mitään materiaalia annettavana, joten sen kioskin anti jäi aika laihaksi. Wlan ei oo täällä mikään hittituote, mutta löyettiin läheltä hostellia "nettikahvila" (ilman kahvia), jossa 1h surffailua makso 3 solia eli euron. Jotenkaan ei oikeen saatu mitään konkreettista aikaseksi, koska lähtötiedot oli niin huonot. Meni ensin kauan aikaa selvittäessä, että missä se Machu Picchu oikein on, mikä on Sacred Valley, miten niihin pääsee ja missä voi majottua.

Selvitystyön tuloksena todettiin, että lähetään Cuzcoon, josta pääsee Machu Picchuun ja muihin alueilla oleviin nähtävyyspaikkoihin. Lentojen varaaminen netistä ei enää onnistunu seuraavalle päivälle, mutta lähellä olevasta matkatoimistosta saatiin liput. Toinen vaihtoehto Limasta Cuscoon ois ollu bussilla 21h, mikä itseasiassa näin jälkiviisaana ois ollu järkevämpi vaihtoehto.

Pamahettiin nimittäin merenpinnan tasolta suoraan 3600 metriin ja olo on nyt sen mukanen. Jetlag yhistettynä vuoristotautiin ja Ristolla siinä kylykeen vielä räkätauti - JEAH! Ihan sika höttö olo ja pää tosi kipiä ja tuntuu, ettei oikein saa happea. Täytynee ottaa rauhallisesti nyt vielä tämä päivä, niin eiköhän sitä siinä sitte totuttauvu.

Tämä Cusco näin äkkitoteamalta on todella idyllisen olonen paikka :). Hirmusesti pieniä kapeita katuja ja vanhoja rakennuksia. Keskustan alue on todella siisti, mutta kauemmas mentyä taitaa olla ihan slummiakin, ainaki siltä se lentokoneesta käsin näytti.

Lentokoneella tuleminen oli kyllä aika mielenkiintonen ja hurja kokemus! Koneesta näki hyvin vuorilla olevia laaksoja ja rotkoja ja upeita maisemia. Laskeutuminen oli aika hurja, koska kone kaarsi vuorten lomassa melkeen 360 astetta, ennenkö lähti tulemaan kunnolla alas. Siinä oli oikeesti lentämisen meininkiä! Näytti, että tullaan tonttiin tosi vauhilla, mutta kai se vaikutti vaan siltä ku oltiin niin lähellä vuoria ja taloja.

Limasta sen verran, että se oli jälleen yks suuri kaupunki (asukasluku 8,5miljoonaa), joka ei tehty meihin suurta vaikutusta. Tosin ei me siitä nähtykkään kun miniminipikkunen osa. Miraflores, missä me oltiin, tuntu olevan ihan hyvä kaupunginosa. Meijän majapaikan lähellä oli Larcomar ostoskeskus, joka oli tosi siististi tehty. Ja ruoka oli sikahyvää! Syötiin jopa kaks kertaa samassa ravintolassa (Mezze), koska annokset oli ihan ilmiömäisiä! Ruoka oli teknisesti tosi hyvin valmistettua ja maut oli kohillaan. Annokset makso 7-10€ ja ruokaa olis saanu huomattavasti halvemmallaki joistain lokaaleista mättölöistä. Vastaavat annokset Suomessa ois kyllä ollu 30 egen luokkaa, joten tehtiin mielestämme hyvä sijotus :).

Iiron varotuksien ja aiempien Aasian kokemusten jälkeen ootettiin, että Peru ois täynnä koijareita. Ollaan kyllä saatu yllättyä positiivisesti :). Ainut pikkanen välikohtaus, mikä seki päätty onnellisesti, oli yhen taksikuskin kanssa Cuscossa. Olin soittanu Cuscon hostelliin Casa del Inkaan, että onko vapaita huoneita ja tulevatko vastaan lentokentälle. Koska kyseessä oli puhelinkoppi vilkkaasti liikennöidyn tien varressa (ovat täällä vielä kovassa huuossa :D!), niin kumpikaan osapuoli ei tainnu kunnolla saaha selvää mitä toinen sano. Lähettiin kuitenki siitä oletuksesta, että ku päästään Cuscoon, niin joku on meitä kentällä vastassa. No ketään ei kuitenkaan ollu ja meijän seuraan lyöttäyty pian yks monista innokkaista taksikuskeista. Sanottiin sille, että meitä pitäis tulla joku vastaan ja sehän jonkun ajan päästä ottiki puhelun hostellille. Ymmärsin aika hyvin mitä se puhu, mutta en tietenkään kaikkea. Kyllä se sano siihen luuriin, että täällä kentällä kaks vierasta, jotka oottaa noutoa... Sitte tuli kyllä mieleen, että soittikohan se oikeesti yhtään mihinkään! Meille se sano puhelun jälkeen, että kannattaa oottaa viis minuuttia ja sitte jos kukaan ei tuu, niin pitää oottaa taksi, hinta 20 solea. Mietittiin siinä, että aika erikoista, että miten niin joku ehkä tulee...!?! No, ooteltiin kymmenisen minsaa ja taksikuski koitti siinä välillä vihjailla, että joko mentäis :D. Viimein kuitenki kaks nuorta naista saapu Casa del Inkasta pahotellen hulluna, että oltiin jouvuttu oottamaan. He oli kuullu puhelimessa, että me saavuttais 4.40pm, kun olin sanonu 14.40. Taksikuskin soittaessa heille oli selvinny, että ollaanki jo kentällä ja olivat lähteneet kiiruusti vastaan. Taksikuski oli kyllä sanonu puhelimessa, että ei tarvi tulla, koska vieraat on niin vihasia, ku ovat joutuneet oottamaan, että ovat päättäneet mennä eri hostelliin. Ja äijä ois kuitannu 20 solia kyyistä (oikea taksa 10) ja komission toiselta hostellista :P. Mutta eipä tiennykkään, että me ei olla ihan eilisen teeren poikia :D! Yks nolla!

Kuvia pistetään tulemaan tässä jossain vaiheessa :).

Mezzo, Miraflores. 

Larcomar, Miraflores.