Uncle Tan's Wildlife Camp

8.10. Maanantai

Palattiin tänään Uncle Tanin viidakkoleiristä, joka oli maineensa veroisesti ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä luontoa. Tervetuliaisiksi saatiin apinoilta pähkinöistä päähän ja muutenkin leiri tuntui kuhisevan jos jonkinnäköstä ötökkää :)

Kahden yön ja kolmen päivän pakettiin kuulu kolme venesafaria ja kaksi jalan tehtävää tutkimusretkeä. Osa oli valoisan aikaan ja osa pimeällä. Leiristä ei tarvinnu lähteä kauas, että nähtiin apinoita, krokotiilejä, lintuja, liskoja ym. Verrattuna edelliseen "viidakkoleiriin" eläimiä ei nähty oikeastaan yhtään enempää. Erona oli se, että mailla halmeilla ei ollu muita leirejä ja meitä oli vaan kaheksan ihmistä eli yks veneellinen. Meillä oli tosi mukava porukka, kaks vanhempaa pariskuntaa - Saksasta ja Espanjasta ja sitten kaks hollantilaista tyttöä - Linda ja Robina.

Uncle Tanin leiri ei tuntunu niin hurjalta ku ois voinu oottaa. Ehkä se on myös sitä, että on jo tottunu hiukka vaatimattomanpiin olosuhteisiin :). Uncle Tanin leiri oli muuttanu sitte viime visiitin. Syynä tähän oli se, että valtio oli kieltänyt oleskelun suojelualueella. Nykyinen leiri on yksityisen mailla, mutta kuitenkin lähellä suojeltuja alueita. Viidakko oli aika nuorta ja siksi ehkä ei niin lajirikasta ainakaan kasvistoltaan. Sademetsien asema Malesiassa on kovin ristiriitainen. Borneolla on hakattu paljon sademetsää palmuöljyviljelmien tieltä. En oikeen tiiä, mikä valtion kanta tällä hetkellä palmuöljyn kasvattamiseen on, koska ollaan kuultu kaksi täysin vastakkaista näkemystä asiasta. Toinen on, että sademetsien suojelu alkaa nousta kokoajan tärkeämmäksi, toinen, että paikallisia kannustetaan yhä hakkaamaan sademetsää plantaasien perustamisen tieltä. Tosiasia on, että palmuöljy on Malesian taloudelle tärkeä tulonlähde, josta ei varmaankaan voida luopua, ennen kuin tilalle saadaan jotain muuta.

Leirin olosuhteet oli siis kaikkiaan hyvät. Vessassa oli ihan kunnon pöntöt, mutta huuhtelu oli ruskeaa jokivettä ämpärillä perrään. Ja tietty aina piti vähä tutkailla, että minkä vessakopin valittee, koska ötököitä oli paljo ja isoja! Välillä niitä oli myös pöntössä ja pöntöllä :P

Peseytyminen oli ruskeaa jokivettä kauhalla niskaan, joten tuumattiin, että ei taija paljoa hyövyttää. Oli se vaan mukava mennä tänään suihkuun ku on kolme päivää lotrannu itikkamyrkyllä ja aurinkorasvalla ja hikoillu yli 30 asteen lämmössä!! Mutta se on kumma miten kaikkeen tottuu! Ja onhan se kätevä pompata aamulla ylös ku on jo valmiiksi vaatteet päällä, eikä tarvi välittää siitä, onko tukka hyvin. Ku ei se kuitenkaan, eikä sille vois mitään tehäkkään :).

Nukuttiin sellasissa pikku huttusissa, joissa oli katto ja seinistä puolet oli puusta ja puolet verkkoa. Nukuttiin lattioilla patjoilla ja oli meillä pikkuset lakanat peittoina, mutta ei tyynyjä. Ovea ei huttusessa ollu ja Linda oli

unohtanu repun sivutaskuun Snickers -kääreen niin eiköhän joku elukka ollu käyny nakertamassa reijän siihen taskuun. Kaikelle haisevalle oli varattu kannelliset muoviset ämpärit, jotta elukat ei pääsis käsiksi niihin. Yöllä kuulu kyllä kaikennäköstä metakkaa ympäriltä ja välillä huttusen katolle mäjähteli tavaraa puista. Syyllisiä tähän oli mm. kymmenet leirissä ja leirin ympärillä elävät makakit.

Ruoka oli leirillä hyvää. Tarjolla oli aamupala, lounas ja illallinen. Kuumaa vettä oli tarjolla kokoajan, että sai tehä teetä, kahvia tai kaakaota. Ruoalle sai ostaa kaveriksi limpparin tai oluen.

Safarit oli tosi tunnelmallisia retkiä. Minusta kaikista paras oli yösafari kävellen. Matkallisesti edettiin siksakkia vaan joitain satoja metrejä, mutta oltiin mettässä jotain puolitoista tuntia. Alkuillasta sato tosi paljo vettä, mutta sitte sade onneksi väheni ripsimiseksi. Lehtien päälle tipahtelevat pisarat, kaukana jyrisevä ukkonen ja pilkkopimeys loi ihan mielettömän tunnelman. Käveltiin viidakossa tosi hiljalleen ja opas etti meille taskulampulla eläimiä. On ihan uskomatonta, miten linnut ei yöllä lähe pakoon. Ne nukkuu tosi matalilla oksilla ja joskus niillä oli silmät kiinni tai pää piilossa. Usein niillä oli silmät auki, mutta vaikka niihin osotti valolla, nii ei ne lähteneet mihinkään. Ne ois voinu ottaa oksalta käteen. Aika tykkiä kuvaa sai siis shuutattua...! Kuhan kuriirit tuo uuen läppärin, nii saahan taas kuvia kehiin!

Olis kyllä voinu jäähä viidakkoon pitemmäkski aikaa... On niin ihana kattella kattella kaikkia elukoita ja ötököitä ja kasveja. Ja se tunnelma, kun joka puolella on elämää ja raikasta ja kosteaa ilmaa.

Rufous Chested Flycatcher.

Gonocephalus bornensis.

Plain Pygmy Squirrel.

Kinabatangan River.

White Chested Babbler.