1.11. Torstai
Matkailu avartaa, eikä jokainen päivä tai jokainen kokemus ole aina ruusuilla tanssimista. Varsinkaan, jos yrittää nähdä ja kokea jotain aitoa. Vietnam oli meille kokemus, joka herätti paljon ajatuksia ehkä juuri siksi, että Vietnamissa oleminen ei aina ollut ruusuista.
Meille oli jostain tarttunut ennakko-oletus, että vietnamilaiset ovat todella ystävällistä väkeä. Kolmen viikon jälkeen uskallan väittää, että turistit, jotka sanovat vietnamilaisten olevan ystävällisiä, ovat olleet lomallaan luxusresortissa ja/tai kulkeneet kukkaron nyörit levällään. Vietnamissa ystävällisyys ei tule ilman hintalappua, ainakaan turistien suosimissa paikoissa.
Ainoat aidosti ystävälliset vietnamilaiset, jotka me tapasimme omalla matkallamme oli ystävämme Lien ja hänen perheensä. Ei pidä sekoittaa ystävällisyyttä kohtilaisuuteen, joka sekin taitaa vietnamilaisesta perusluonteesta puuttua. Kohteliaisuuden piiriin lukeutuu tervehdykset ja hymyt ravintolassa ja hotellin respassa. Jopa normaali
kohtelias käytös asiakaspalvelutyössä tuntui välillä olevan ylitsepääsemätön tehtävä työhönsä tympääntyneelle henkilökunnalle.
Ystävällisyyteen lukisin esimerkiksi halun tutustua toiseen tai vaikkapa halun auttaa eksynyttä turistiparkaa. Vietnamissa normaaleilla turistihuudeilla kukaan ei auta ilmaiseksi. Jos sinulle neuvotaan tie hotellille, niin auttaja pitää huolen siitä, että juoksee itse edeltä respaan sopimaan huoneelle korkeamman hinnan ja itselleen komission. Sama kulkuneuvojen kanssa. Sinut kyllä neuvotaan oikeaan bussiin, mutta hinta onkin yhtäkkiä kolminkertainen normaaliin verraten. Mopon päällä istuva mies kyllä tietää missä lähin pankkiautomaatti on, mutta ei kerro sitä, ellet osta häneltä kyytiä sinne. Vaikkakin se olisi vain kulman takana.
Puhun varmasti meidän molempien puolesta, sanoessani, että Vietnamissa tuli sellainen olo, että kohdellaan kuin kulkukoiraa. Kyse ei ole rahasta vaan kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan. Jos maksan hedelmistä neljä kertaa korkeamman hinnan kuin paikallinen ei se minulle silti ole kallista. 60000 dongia kilolta on kuitenkin vain viidesosa Stockmannin hinnasta. Mutta kyse on siitä, että turisteja huijataan kokoajan häikäilemättömästi, etiikka ja moraali ovat täysin tuntemattomia käsitteitä.
Kuulostaa varmasti karulta sanoa, että vietnamilaiset ovat epäkohteliasta ja kieroa porukkaa. Mutta sitä porukkaa perusturisti Vietnamissa kohtaa. Ne vietnamilaiset, jotka ovat ajautuneet turistibisneksen pariin ovat omaksuneet huijaamisen hyväksytyn käytännön. Aitoja ystävällisiä vietnamilaisia on vaikea kohdata kielitaidon molemminpuolisen puutteen vuoksi. Onneksi olemme saaneet tutustua Lieniin ja hänen perheeseensä.
Ei tämä tarkoita sitä, että koko Vietnamissa olo olisi ollut yhtä helvettiä. Meillä oli mukavaakin! Parhaita juttuja Vietnamissa: erinomainen kahvi, hyvä ruoka (varauksin, laatu&maku vaihtelee), sumuisat vuoret, erikoiset saaret ja hieno metsä Cuc Phuongissa. Silti mieleen jäi kysymys, että kun maailmassa on niin paljon paikkoja mistä valita, niin miksi tulisi takaisin paikkaan, jonne ei oikeastaan tunne olevansa edes tervetullut?
Terve. Olen tosi iloinen että me kävimme Vietnamissa yhdessä viikon. Kiitos kiva kommentti perhestani. Minä nautin reisusta teidän kanssa paljon koska minä näin miten te ajatelette minun maasta ja kulturista. Ymmärrän kun te sanoitte että ystävällisyys ei tule ilma Vietnamissa. Mutta haluan sanoa että se ei ole kaikesta Vietnamista. Turisti paikkassa usein on huonot ihmiset jotka välittävät vain rahasta. On harmia että minä en voi näyttää teille enää kivat vietnamilaiset jotka iloisesti kutsuvat vieras kotiin, juomaan teetä, tai syömään. Koska he ovat liian kiva, he eivät voi assua nuo huono ihmisen kanssa:-) . Lien
VastaaPoista