Sapa ja paljon pieniä kyliä

21.10. Sunnuntai

Lähdettiin Sapaan Kim Tourssilta ostetulle matkalle yöjunalla. Juna lähti Hanoista klo 21.10 ja junan hurjan ulkomuodon jälkeen hytti yllätti potitiivisesti :). Se oli yhtä hyvä kuin mihin oli Trans-Mongolia matkalla totuttu. Pakko mainita vielä veskistä kun ne on reissussa aina tapetilla :D Veski oli siis tosi siisti ja ihan länsimainen. Oven yläpuolella luki oikein Western Toilet, heh! Me oltiin samassa hytissä vanhemman Australialaispariskunnan kanssa. Ne ei ehkä ollu junasta niin innoissaan ku me.

Matkanteko oli hidasta ja 330 kilometrin taittamiseen meni reilu 8 tuntia. Saavuttiin Lao Caihin 05.30 aamulla, josta jatkettiin matkaa Sapaan bussilla 38 kilsaa. Bussiin kerättiin turistiporukkaa, joka oli ostanu kuka mistäkin minkäkinlaisen reissun. Täällä on tosi vaikea löytää reissujen alkulähteille - eli ostaa matkaa suoraan järjestäjältä. On niin paljon matkan välittäjiä ja yhessä matkassa tuntuu olevan useampi toimija vastuullisena. Yks järjestää majotuksen, toinen kuljetuksen, kolmas oppaan jne. Siksi myös aina ostaa sian säkissä, niin että koskaan ei voi tietää varuudella mitä saa.

Ei osattu kuvitella oikeastaan lainkaan millasta Sapassa olis ja Lao Cain juna-aseman ympäristön jälkeen odotukset ei ollu kovin korkealla. Lao Cai oli likanen ja melusa paikka. Kuitenki aika pian maisemat alko muuttua ja ajeltiin pikkusta mutkasta tietä vuoristojen läpi Sapaan.

Me jätettiin tavarat hotellille ja sitten lähettiinki tallustamaan kohti pienempiä kyliä ja homestayta Tavanissa. Meitä oli alkuun viiden hengen poppoo + opas. Ei menny kuitenkaan aikaakaan kun kadulta hyökkäs kimppuun puolen tusinaa paikallista naista. Ne kyseli kilpaa mistä ollaan ja mikä nimi ja niin pois päin. Pikkukylän rauha oli äkkiä tipotiessään :D! Ne ei kuitenkaan ihme kyllä kaupanneet mittään - VIELÄ! Ne lähti kävelemään meijän matkassa kohti ensimmäistä kylää, jossa ne kaikki asu. Kun päästiin perille lounaspaikkaan muutama tunti myöhemmin alko kaupustelu. Myynnissä oli itte tehtyjä käsikoruja, pieniä rahapusseja ja laukkuja sun muuta. Meleko painostava myyntitaktiikka niillä oli, mutta ei me ostettu mittään. Se on vähä hankala ko ei se myyminen lopu ikinä ostit sitte yhen tai sata. Ei nämä paikalliset ymmärrä, että ei turistit voi millään ostaa kaikilta jottain. Vartin jälkeen ne viimein luovutti ja lähti koteihinsa.

Lounaan jälkeen jatkettiin matkaa ja kaupustelijat vaihtu uusiin. Ei helemi :D! Taas lähti uus porukka völjyyn. Käppäiltiin muutama tunti eteenpäin, jonka jälkeen meijän porukan kolme muuta hyppäs minibussiin ja lähti takas Sapaan. Meijän loppureissu olikin sitten vaan kolmistaan oppaan kanssa :).

Kaupustelijatki onneksi väheni mitä pitemmälle käveltiin, mikä oli kyllä ehottomat hyvä homma! Saatiin nauttia kauniista maisemista ja maaseudun rauhasta ja uppoutua omiin ajatuksiin. Käveltiin suurimmaksi osaksi ihan pikkusia polkuja pitkin, jotka oli osin tosi hankalakulkusiakin. Saavuttiin illan suussa Tavanin kylässä olevaan home stayhin. Tavanissa näytti olevan kyllä paljonki home stay paikkoja, mutta muita turisteja ei kyllä kauheesti näkyny.

Talo, jossa me majotuttiin oli aika tilava, mutta tosi yksinkertanen. Lattiat oli vaan betonia ja huonekaluja oli ihan muutama. Keittiössä kokattiin avotulella. Vessa ja suihku oli pikkusessa ulkorakennuksessa, mutta tosi siistit. Me nukuttiin talon ullakolla, jonne oli laitettu patjat lattialle.

Seuraavana päivänä käveltiin vähä pitemmästi, ehkä jotain 10 kilometriä. Majapaikka oli Ban Hon kylässä, myöskin homestay. Talo oli hyvin samantyyppinen ku edellisessä paikassa. Käytiin iltapäivällä uimassa läheisellä vesiputouksella ja ilta meniki vaan istuskellessa. Soitettiin iskälle 60 -vuotis synttärionnittelut. Piti rimputella aika monta kertaa ennenkö iskä vastas outoon numeroon. Ei ollu kyllä kovin tyyristä soittaminen ku soitettiin vietnamilaisesta pre-paid liittymästä. Laskettiin, että 18c minuutti :D Sonera velottaa lystistä 2,97e/min, jeah!

Viimesenä päivänä palattiin vähän matkaa takasin päin, mikä tarkotti käytännössä järkyttävän mäen nousemista ylös. Ja oli ihan sika kuuma! Sitte bussilla takas Sapaan. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu pienellä aasialaisella vivahteella ;).

Meijän opas Pen 20v.oli aika erikoinen tapaus. Se osas englantia kohtuu hyvin, mutta kuunteleminen ei ollu sen vahva laji. Eka päivänä se selitti ummet ja lammet sen entisistä, potentiaalisista ja nykysestä poikaystävästä. Juttua tuli ihan tautisesti ja välillä (suurimmaksi osaksi) siittä ei saanu mitään tolkkua! Se kävi suorastaan jo rasittavaksi. Ja jos yritit jotain siltä välissä aina kysyä, niin ei se tuntunu ymmärtävän kysymystä lainkaan tai ei edes kuunnellu sitä loppuun. Tultiin siihen tulokseen, että Penillä on pakko olla jonkin sortin adhd. Onneks seuraavana päivänä juttujen määrä väheni ja saatiin välillä uppoutua omiin ajatuksiin :D Toinen oppaan kummallinen ominaisuus oli ylihuolehtivaisuus. Se autteli meitä alas vuorten rinteitä käestä pitäen. Varmisti, että on laitettu aurinkorasvaa, ei jätetä tavaroita mihinkään lojumaan ja syyään tarpeeksi. Tuntu vähä koomiselta, ku tyyppi on meitä yli kymmenen vuotta nuorempi ja yli puoli metriä lyhempi :D

Reitit oli keskivaikeita kulkea. Mentiin aika paljo ylös ja alas pitkin vuorten rinteitä. Hyvä, että oli vaelluskengät matkassa :). Risto on kulkenu lenkkareilla ja ne on nyt yltä päältä mudassa. Jeah! Osa poluista on tosi kapeita ja mutasia tai kivisiä. Välillä on ollu niin jyrkkiä rinteitä mitä on kiikuttu alas, että persmäenlasku ei oo ollu kaukana. Meikällä tuli pohkeet ihan sika kipiöiksi. Ei siis ihan huonokuntosimman reissu!