Cuc Phuong National Park

25.10. Torstai

Saavuttiin siis Hanoihin neljän jälestä aamuyöllä tiistaina. Pätkittiin siihen juna-aseman eteen kämäseen kahvilaan ja tilattiin kaffet ja teet. Kahvi oli kyllä hyvä. Muutaman kerran on käyny niin, että ku on tilannu vietnamilaisen kahvin niin on saanu jotain pikakahvilitkua. Vietnamilainen kahvi on mielettömän hyvää, jos se on sitä oikeeta tavaraa. Niillä on semmonen oma suodatinsysteemi, jolla se kahvi tehään. Se on tosi vahvaa ja sitä tulee kuppiin vaan vähä. Jos haluaa sen maidon kanssa, niin kupin pohjalle saa makeaa kondensoitua maitoa. Jos kahvin juo kuumana, niin siihen voi lisätä kuumaa vettä laimennukseksi. Jos haluaa kahvin kylmänä, niin silloin kahvilasi laitetaan täyteen jäitä.

Mutta siis - oltiin päätetty mennä seuraavaksi Cuc Phuongin kansallispuistoon, johon pääsee kun menee ensin bussilla Nho Quaniin ja siitä sitten ottaa taksin puistoon. Istuttiin siinä kuppilassa sitten pari tuntia, kun bussi Nho Quaniin lähtisi vasta kasilta. Kuuen jälestä ruettiin ihmettelemään, että mistä löytys Mai Linh -yhtiön taksi. Siinä juna-aseman vieressä kun pyöri niitä huutelijoita ja kyttääjiä enemmän ku laki sallii! Käveltiin pari korttelia loitommalle ja tuli onneks Mai Linhin auto ja hypättiin kyytiin. Oli kirjotettu valmiiks paperille, että halutaan Giap Bat bussiasemalle, mikä oli hyvä, koska kuski ei osannu sanaakaan englantia. 100.000 dongia (4e) makso se kyyti.

Bussiasemalla pätkittiin suoraan asemarakennukseen, eikä puhuttu kellekkään mittään :D! Hulluna oli taas auttajia ja kohteen arvuuttelijoita. Mutta kun sen tietää, ettei siitä hyvä seuraa, jos antaa jonku "auttaa"... Onneksi lippuluukkujen yläpuolella luki kohteijen nimiä ja sieltä löyty myös meijän Nho Quan. Saatiin piletit á 65.000 dongia ja positiiviseksi yllätykseksi eka bussi lähtiki jo seiskalta. Luukulta lähettiin pätkimään kohti busseja ja Risto heilutteli pilettejä kourassa. Siihen tuli sitte taas kaikennäkösiä auttajia ja Risto anto yhen äijän ottaa liput sen käestä. AAAARGH!!!! Ei piä ikänään mennä antamaan lippuja kenellekkään! Siinähän se soppa jo synty ko tämä äijä lähti viemään lippuja ja siis me tieten perässä omalle bussilleen, mikä ei tietenkään ollu se bussi mihin oltiin ostettu liput. Monelta lie olis se auto startannu... Onneks ne oikean yhtiön äijät tuli siihen sitte räyhäämään ja meikäläinen tempas siinä tymäkässä ne liput sen yhen kaverin käsistä takas. Päästiin oikealle autolle. Ei mekään oltu hokattu sitä aiemmin, että siinä lipussa on sen auton rekisterinumero, johon on tarkotus nousta. En tiiä miten se väärä bussi olis sitte saanu rahat ku me oltiin maksettu matka jo lippuluukulla. Onko se sitten niin, että bussiyhtiö perii rahat lippukioskilta lippujen kantoja vastaan, jolloin myös tämä huijari ois saanu rahat jos ois ehtiny repasemaan meijän lipuista kannat itelleen. Taas opittiin jotain, vai tuliko vaan vanhan kertausta :D.

Bussimatka Nho Quaniin meni hyvin, eikä kestäny ku pari tuntia. Siellähän ne ongelmat taas alko. On vieläki niin tuohtunu olo koko hommasta, ettei viittis ees muistella. No, Nho Quanista piti päästä taksilla kansallispuistoon. Kun hypättiin bussista ulos, oli vastassa taas miljoona notkujaa ja huutelijaa. Koska kaupunki oli kohtuu pieni taksin löytäminen muualta kuin bussiaseman välittömästä läheisyydestä osottautu aika vaikeaksi. Käveltiin pääkatua eteenpäin myös pankkiautomaatin toivossa ja kokoajan yks äijä seuras meitä moottoripyörällä ja koitti tarjota kyytiä. Kysyttiin sitte yheltä paikalliselta, että missä päin pankkiautomaatti on ku ei sitä alkanu tulla vastaan. Sehän oli just päinvastasessa suunnassa ja jouvuttiin lähtemään takas päin. Sitte se mopoäijä onnistu valehtelemaan, että automaatille olis 2 kilsaa matkaa. Tuumittiin siinä keskenämme, että ei kai siinä auta, ku ottaa lennosta taksi ja käyvä eka automaatilla ja jatkaa siitä Cuc Phuongiin. Sitten pian tuliki taksi, mutta persiilleen se meni siinä, että mopoäijä tunki siihen kans taksin ikkunalle roikkumaan ja alko selittämään sille kuskille jotain. Arvasin, että nyt tästä ei hyvä heilu. Ja kuinka oikeassa olinkaan!!! Taksikuski käytti meitä automaatilla ja lähti sen jälkeen ajelemaan aivan ihmereittejä Cuc Phuongiin. Risto pisti gps träkkäyksen päälle onneks jo alussa, niin nähtiin, että se teki ihan helevetinmoista ketulenkkiä. Kyllä suututti niinkö ihan hulluna. Mie totesin siinä vaiheessa, että tuolle äijälle ei 150.000 enempää anneta. Tiiettiin, että about 160.000 olis oikea hinta, mikä pitäis maksaa ku menee Nho Quanista Cuc Phuongiin. Päästiin perille ja mittari näytti 15km matkasta 25km ja 282.000 dongia. Mie tyrkkäsin äijälle 150.000, että lämpiää se kuskiki vähäsen. Äijä alko osottelemaan taksamitraria että lisää pitäs saaha. Minä en olis ees alkanu selittämään sille mitään, mutta Risto rupes näyttämään sille kännykästä sitä gps karttaa. Eihän nämä paikalliset ees tajua kartoista mitään, eikä äijä puhunu sanaakaan englantia. Viimein lähettiin vaan kävelemään puiston inforakennukseen ja taksikuski perässä. Se tuli selittämään infopisteen porukalle miten me ei oltu maksettu sille mitä mittari osottaa. Aivan absurdi tilanne kaiken kaikkiaan. Siinä oli yks nainen, joka osas ihan hyvin englantia ja tuntu ymmärtävän tilanteen meijän kannalta. Tais saaha se kuski aika pitkän luennon siitä, miten turismi on Vietnamille hyväksi ja se mitä hän tekee on aivan idioottimaista. Lopulta se pyysi, että jos me voitas antaa kuitenkin vielä 50.000 lisää, koska mittarin mukaan hänen pitää tilittää yhtiölle rahat. Annettiin vaan, koska oli tympeä, että muutkin ihmiset joutu sotkeentumaan siihen tilanteeseen. Ei oltas muuten ikinä päästy siitä kuskista eroon. Tulkkauksen mukaan se pyysi meiltä anteeksi. En tiiä oliko totta vai sanoko se nainen niin vaan että meille tulis parempi mieli.

Noh kuskista päästiin ja lähettiin lounaalle puiston ravinteliin. Oli sen verran paha soppa, että jäi syömättä meikäläisellä. Pikanuudeleita, naudanlihaa ja jotain viheriäisiä, mutta ko ei ollu yhtään suolaa. Lounaalla tehtiin suunnitelmat ja päätettiin majottua puiston päätakennuksen tuntumaan ensimmäiseksi yöksi. Otettiin myös mopo vuokralle kun etäisyydet puistossa oli kumminki semmoset, että ei voinu kävellä joka paikkaan. Käytiin iltapäivällä kävelemässä joku viien kilsan lenkki, jonka varrella oli 1000 vuotta vanha puu. Oli aika valtava! Cuc Phuong on primary metsää eli sitä ei oo hakattu ikään. Puut on siten valtavia.

Seuraavana päivänä meillä oli paikallinen opas, jonka kans käytiin metsässä 8 kilsan lenkki. Reitti oli paikoin aika vaativa kun se kulki kalkkikivikallioiden lomassa. Huipennuksena oli ikivanha puu, joka oli jopa isomman näkönen ku se 1000 vuotta vanha puu, joka nähtiin edellisenä päivänä. Oppaan englanninkielen taito ei ollu kovin hyvä, mutta kyllä se osas jonkin verran kertoa luonnosta.

Pimeän tullen mentiin saman oppaan kanssa vielä yökävelylle. Meillä oli aika kovat odotukset Borneon jälkeen, mutta anti jäi laihaksi. Nähtiin vaan muutama lisko, hämis, hyönteisiä ja yks sammakko. Ei yhtään lintua tai nisäkästä.

Toinen yö oltiin majottuneina puiston keskuksessa, joka on 18 kilometriä puiston sisääntulosta. Nukuttiin sellasessa isossa aavemaisessa talossa, jossa meijän lisäksi oli vaan yks hollantilainen. Sähköä oli vaan 18-21 eli kun tultiin takas yökävelyltä, niin sähköt oli jo poikki. Oli kyllä niin hiljasta ja rauhallista ku olla ja voi... Yöllä unissa kummitteli vähä hämähäkit, joita näky maastossa ihan sikana. Lisäksi joku jyrsi ja repi pesäkoloa talon puutakenteisiin meijän sängyn yläpuolella. Mutta kuudelta herättiin ku ulkona alko valastua.

Yhteenvetona Cuc Phuongista vois sanoa, että metsä on hienoa ja on mahtava, että paikka ei ole ihan jokaisen turistin reitin varrella. Kääntöpuolena Cuc Phuong on aika kallis verrattuna ja ainakin me nähtiin eläimiä tosi vähän verrattuna esimerkiksi Borneoon.

Nyt ollaan sitte Ninh Binhnissä. Tultiin tänne paikallisbusseilla. Risto sai perittyä yheltä huijarilta 40.000 dongia takas, ku se rahasti meiltä 50.000 liikaa. Eli ei se saanu ku 10.000 extraa, heh :D! Ne yrittää nuissa busseissa aina salaa rahastaa muita matkustajia, ettei turistit näkis paljo lipun hinta oikeesti on. Mutta mepä nähtiin ku yks mummo anto rahastajalle rahat kyytistä.

Nii, ostettiin sitte pullalla open bus tiketti Hoi Aniin, jonne lähtään illalla kasin aikoihin. Saattaa olla aika hc reissu, mutta ei voi muuta. Ollaan vähä niinkö mottipotissa ja etelää kohti pitäs päässä. Matka Hoi Aniin kestää kait jotain 15h ja sitte ollaan puolessa välissä kohti Saigonia, josta lähtee lento Perthiin 1.11.