Fitzgerald National Park

8.11. Torstai

Vaikka lähettiinki eilen ajelemaan aikasten aamulla, niin perillä kohteessa oltiin vasta viiden jälkeen illalla. Olihan sitä matkaa lähes 500 kilometriä ja siihen stopit päälle.

Matkalla Albanyssä pysähyttiin täydentämään ruokavarastot ja hankittiin samalla Dick Smithiltä invertteri autoon, ku meinaa elektroniikkahärpäkkeistä loppua sähköt. Tässä tulee yllättävästi kaikkea hässäkkää ku perusfasiliteetit puuttuu :O. Albanyn jälkeen maisemat muuttu radikaalisti eikä ympärillä ollu enää muutako kuivaa pusikkoa. Meinas aika käyvä autossa pitkäks. Pitänee alkaa keksiä jotaki ajanvietettä, ku ei ne päivämatkat tästä taija lyhentyä.

Leiriinnyttiin Fitzgeraldin kansallispuistoon, joka on biodiversiteetiltään yks maailman arvokkaimmista alueista. Yhessä opastaulussa se oli rinnastettu jopa Galapagos -saariin :O! Erään kasvitaudin vuoksi suurin osa puiston teistä oli pantu kiinni, että tauti ei leviäisi autojen renkaitten ja ihmisten kenkien välityksellä. Ei siks päästy kovin syvälle puiston alueelle. Hieno paikka kummiski seki missä oltiin - Four Mile Beach Camp Ground. Tosi paljo lintuja ja kenguja.

Risto heräs jo ennen viittä ja lähti pihalle. Minäki nousin puoli kuuelta. Aamuvarhasella on kyllä kaikkein hienointa käppäillä pihalla. Käveltiin aika pitkä lenkki ensin tietä pitkin sellaselle meren poukamalle (Culham Inlet) ja sitten hiekkarantaa pitkin takas leiriin. Kyllä maistu sitten aamupala! Risto on opetellu laittamaan mulle Vietnamilaista kahvia, mikä on muuten oma taiteenlajinsa :). Vakioaamiaisena meillä on weet-bix kera maidon, jugurtin ja mangon, kiivin ja banaanin. Jos muuten rillataanki pihvejä, niin ainaki aamu alotetaan terveellisesti.

Tänään onki sitten vaan ajettu menemään. Kasilta lähettiin ja kuuelta oltiin perillä Ten Mile Rock Rest Arealla jotakuinki outbackissä eli takamaassa (sanakirjasuomennos) eli keskellä

ei mitään! Matkalla ei juuri pysähelty muutako vähä evästelemään. Norsemanissa käytiin Caltex -huoltsikalla suihkussa, ku yömestoilla ei oo taas muutako grillit. Kyllä se onki tärkiämpi saaha pihvit paisteltua, nii jaksaa taas ajella :D! Tällä kertaa poikkeus vahvisti säännön eikä Ten Mile Rock levähyspaikalla ollukaan grilliä vaikka Camps 6 -opuksessa niin väitettiin. Jouduttiin tällä kertaa tyytymään pastaan Dolmion kera.

Pimiä tuli taas seiskan maissa sopivasti kun oltiin saatu pastat nassuun. Taivaalla ei ollu piliven hattaraakaan, niin ennen tirsamaalle menoa käytiin pihalla äimistelemässä tähtitaivasta. Tuttuja tähtikuvioita ei juuri löydetty, täälläku on melkein koko tähtitaivas eri ku koto-Suomessa. Orion ois ollu nousemassa horisontista, mutta oliha kello jo reilu kaheksan, niin tirsa vei voiton.

Ollaan muuten suunnistettu Camps 6 ja Camping Atlas of Western Australia kirjojen avulla + Perth to Adelaide karttalehti siinä kyljessä. Camps 6 -kirjassa on koko Australian kattavasti sekä ilmaset että maksulliset leirintäalueet (Caravan Parks) ja leirintäalueita huonommin varustellut "telttailualueet" (Camp Grounds) ja levähdyspaikat (Rest Areas). Leirintäalueet vastaa meikäläisiä leirintäalueita, mutta jotkin niistä saattaa olla ilman sähköjä ja lämmintä vettä. Niin sanotuilla telttailualueilla voi yöpyä myös asuntoautolla tai -vaunulla ja niissä ei oo sähköjä eikä monesti juoksevaa vettä. Ne maksaa vähemmän ku leirintäalueet tai on ilmasia ja yleensä kansallispuistoissa. Levähyspaikat ei maksa mitään ja niistäkin suuressa osassa voi yöpyä. Yleensä kaikilta mestoista löytyy aina grilli ja erittäin siisti huussi :).